Huhupuheita

Rikkinäinen puhelin on vanha seuraleikki. Siitä on olemassa myös sellainen muunnelma, jossa viesti kulkee piirrosten ja arvausten muodossa, eli ensin viesti piirretään, sitten arvataan mitä kuvassa on ja piirretään tämä arvaus ja niin edelleen. Huhupuheita on kaupallinen versio tästä seurapelistä.

Piirrä ja arvaa

Pelaaminen on hyvin yksinkertaista. Jokainen pelaaja saa lehtiön, kynän ja kortin. Nopanheitto määrää sanan, joka kortista on valittava. Sanan sijasta kortti voi antaa myös aiheen (esimerkiksi “tv-sarja”) josta sanan saa keksiä itse, tai kortissa voi myös olla tyhjä kohta, jolloin sanan saa keksiä itse.

Sana kirjoitetaan vihkoon ja sitten pelaajamäärästä riippuen joko piirretään sana itse tai annetaan vihko seuraavalle pelaajalle, joka katsoo sanan ja piirtää sen. Piirtämiseen on aikaa minuutti eikä tusseilla saa kovin tarkkaa jälkeä aikaiseksi, joten kenttä on vähän tasaisempi parempien ja huonompien piirtäjien välillä.

Sitten vihot annetaan eteenpäin ja seuraava pelaaja kirjoittaa vihkoon arvauksensa siitä, mitä kuva esittää. Tätä jatketaan, kunnes vihot palaavat alkuperäisille omistajilleen, jolloin viimeisenä on arvaus – joka sitten vastaa alkuperäistä sanaa tai ei.

Lopuksi vihot katsellaan läpi, nauretaan virheille ja haluttaessa pisteytetään kierros. Pisteenlasku on täysin vapaaehtoista, hieman keinotekoisen oloista ja useimmissa tapauksissa tarpeetonta. Hauskaa on muutenkin.

Helppo ja hauska peli

Huhupuheita on hauska peli, sillä vain harva vihje selviää huhumyllyn läpi muuttumatta. Osa aiheista on sen verran abstrakteja, että niillä ei ole mitään mahdollisuutta. Olisipa hauska nähdä miten vaikkapa Manserock menee piirrosketjun läpi niin, että viesti välittyy, kun tuubastakin voi tulla päivänkakkara.

Pelin kulku on helppo ymmärtää ja vihoissa on muutenkin hyvät ohjeet siitä, miten eri kierrosten välillä toimitaan. Jos alku onkin vähän hapuilua, niin ensimmäisen kierroksen lopussa jokainen ymmärtää varmasti, mistä on kyse. Piirustustaitoa pelaaminen ei tarvitse, jokainen osaa kyllä piirtää riittävän hyvin tämän pelin pelaamiseen. Tosissaan on kuitenkin syytä yrittää, peli menee plörinäksi jos ei edes yritä piirtää siten, että seuraava voisi arvata oikein. Hauskoja väärinkäsityksiä tulee kyllä ilman, että yrittää tahallaan.

Hupia isolle porukalle

Huhupuheita vaatii runsaasti pelaajia. Pelasimme kuudella pelaajalla ja sanoisin, että se on pienin määrä, millä peliä kannattaa pelata, ja sekin tuntui liian vähältä. Täydet kahdeksan pelaajaa olisi parempi, koska silloin kierrokseen saadaan vielä yksi piirros-arvaus-pari lisää, ja sehän peliä piristää.

Kannattaako tätä sitten ostaa, kun pelata voi ihan kynällä ja paperilla? Se on makuasia. Joillekin kynä- ja paperiversio toimii varmasti ihan yhtä hyvin, toisille taas laatikkoon pakattu tuote on helpompi saada pöytään ja pelattavaksi. Valmiit sanakortit helpottavat aiheiden keksimistä kummasti (vinkkinä muuten Cards Against Humanityn ystäville: niitäkin kortteja voi käyttää Huhupuheiden materiaalina). Jos kaipaa hauskaa seurapeliä isolle porukalle, Huhupuheita on oivallinen valinta.

Tuomon videoarvostelu

Faktat Huhupuheista

Julkaisija: USAopoly (2009), Competo (2014)

Mutkikkuus: Peli on riittävän yksinkertainen toimiakseen perhepelinä.

Onnen vaikutus: Tässä ei taida voittamisella ja häviämisellä olla ylipäätään juuri mitään merkitystä minkään kanssa.

Vuorovaikutus: Hupia piisaa, minkäänlaista ilkeyttä ja kiusantekoa ei ole.

Teema: Korttien aiheet ovat monipuolisia, korteista löytyy yhtä jos toista.

Uudelleenpelattavuus: Korteissa on 1700 sanaa, joten ihan heti ei tarvitse samoja sanoja kelata, ja aiheitahan on helppo keksiä lisää.

Kieliriippuvuus: Pelissä pitää osata lukea ja kirjoittaa.

Pelaajamäärä: 4–8, käytännössä pelikelpoinen kuudella ja paras seitsemällä.

Pituus: 10 minuuttia kierros, kierroksia voi pelata niin monta kuin haluaa (jos laskee pisteitä, yksi peli on kolme kierrosta).