Faraway

Sumujen meren takaa löytyy mystinen Alulan maanosa, jota 2–6 pelaajaa lähtee tutkimaan Farawayssa. Pelin sääntövihkossa on avattu pelin maailman taustatarinaa useamman sivun verran, vaan eipä pelaajien tarvitse sillä juuri päätään vaivata. Farawayssa nimittäin keskiössä ovat värikkäät, neliskanttiset aluekortit, niiden värit ja niissä näkyvät symbolit sekä järjestys, jossa pelaaja pelaa kortteja omalle tutkimusmatkalleen. Taustatarinalla tässä ei ole pelillisesti juuri ollenkaan merkitystä.

Pelin suunnittelijoiden Johannes Goupyn ja Corentin Lebratin aiemmat tuotokset eivät ole minulle erityisen tuttuja, poislukien Lebratin osasuunnittelema Draftosaurus, joten Faraway on siinä mielessä kiehtova peli, että minulla ei ole verrokkikokemusta muista sen suunnittelijoiden peleistä. Joka tapauksessa Faraway osoittautuu omanlaisekseen moninpelipasianssiksi, jossa pelaajien välinen vuorovaikutus on hyvin vähäistä.

Mars matkaan!

Farawayssa pelaajat pelaavat eteensä pöydälle kahdeksan korttia vasemmalta oikealta: nämä kortit kuvaavat kunkin pelaajan tutkimusmatkaa Alulan mantereella. Pelin alussa kukin pelaaja saa kolme korttia käteensä ja pelialueelle käännetään pakasta pelaajien lukumäärää vastaava määrä aluekortteja plus yksi.

Kortit on täytetty erilaisilla symboleilla, joilla on oma merkityksensä. Korteista löytyy ainakin väri (ja kuvio helpottamaan värisokeita pelaajia) ja jokin numero vasemmasta yläkulmasta. Värillä on lähinnä merkitystä joidenkin korttien pisteytykseen. Numero puolestaan kuvastaa tarinallisesti tutkimusmatkan kestoa, mutta pelillisesti sillä on osittain vaikutusta vuorojärjestykseen sekä mahdollisten pyhäkköjen löytymiseen. Näistä kerron tarkemmin myöhemmin. Lisäksi korteista voi löytyä erilaisia resurssisymboleita (kivet, kimairat ja ohdakkeet), vihjemerkkejä (karttakuvat) sekä pisteytyksiä.

Kullakin kierroksella pelaajat valitsevat käsikorteistaan yhden aluekortin ja pelaavat sen eteensä kuvapuoli alaspäin. Kun kaikki pelaajat ovat valinneet korttinsa, ne käännetään kuvapuoli ylöspäin, minkä jälkeen kierroksen pieninumeroisimman kortin pelannut pelaaja valitsee yhden pelialueen keskellä tarjolla olevista aluekorteista käteensä ja sitten toisiksi pienimmän kortin pelannut pelaaja ja niin edelleen. Kunhan kaikki pelaajat ovat valinneet uuden kortin käteensä, ylimääräinen kortti poistetaan pelistä ja pakasta käännetään uudet kortit pelialueen keskelle. Sitten pelataan uusi kierros samalla tavalla ja tätä jatketaan, kunnes pelaajat ovat pelanneet eteensä kahdeksan korttia.

Oikotie, oikotie, se uuteen pyhäkköön vie

Toisesta kierroksesta alkaen peliin tulee mukaan pieni lisä: pyhäköt. Aina kun pelaaja pelaa tutkimusmatkalleen aluekortin, jonka numero on isompi kuin hänen edellisessä kortissaan, pelaaja löytää pyhäkön eli nostaa erillisestä pyhäkkökorttipakasta kortin ja lisää sen oman tutkimusmatkansa yläpuolelle. Pyhäkkökortit ovat eräänlaisia ekstra- tai lisäkortteja, jotka voivat antaa pelaajalle lisäpisteytyksiä ja -resursseja tai muita hyötyjä.  

Pyhäkkökortit linkittyvät korttien numeroiden lisäksi niissä näkyviin vihjeisiin: nostaessaan pyhäkkökortteja pelaaja saa nostaa pyhäkkökorttipakasta yhden kortin sekä lisäksi yhden pyhäkkökortin jokaista tutkimusmatkallaan näkyvää vihjettä kohden. Nostetuista korteista pelaaja saa lisätä kuitenkin vain yhden pyhäkön tutkimusmatkansa yläpuolelle, mutta mitä enemmän pelaajalla on valinnanvaraa, sitä todennäköisimmin hän saa pyhäkön, joka hyödyttää häntä eniten.

Sinne ja takaisin, pisteillä tai ilman

Jos Farawayssa on jo tähän mennessä riittänyt pohdittavaa, niin erityisen maukkaan lisäsäväyksen antaa pelin pisteytys, jossa piileekin Farawayn kiehtovuus. Pelin lopussa pelaaja “palaa” rakentamaansa reittiä takaisin ja korteista saatavat pisteet lasketaan oikealta vasemmalle eli vastakkaisessa järjestyksessä kuin missä kortit pelattiin. Jotta paluumatka(kaan) ei olisi liian yksinkertainen, sisältyy siihenkin lisämauste: ennen paluumatkaa pelaajat kääntävät pelaamansa aluekortit ylösalaisin ja paluumatkalla kortit paljastetaan yksi kerrallaan oikealta vasemmalle. 

Pelaaja saa pisteitä aluekorteista sen mukaan, miten on onnistunut täyttämään korttien ehdot niillä korteilla, jotka ovat näkyvillä korttia pisteyttäessä. Rakentaessaan tutkimusmatkaansa pelaajan pitää siis miettiä aluekorttiensa järjestystä päinvastaisessa järjestyksessä kuin missä pelaa ne maksimoidakseen pisteensä!

Rakennusvaiheeseen sisältyy aimo annos pähkäiltävää myös sen puolesta, että pelaajien keräämät pyhäköt jäävät näkyville koko paluumatkan ajaksi – niitä ei käännetä ympäri missään vaiheessa. Siten Faraway tarjoilee oikein maukkaan pohdintahetken, kun rakennusvaiheessa pitää pohtia, pyrkiikö maksimoimaan pyhäkkökorttien määrään (ja samalla mahdollisesti riskeeraamaan tilanteensa, jos pyhäkkökorteissa ei olekaan toivottuja merkkejä) vai onko parempi pelata jokin “varmempi” aluekortti omalle tutkimusmatkalle.

Faraway ei kuitenkaan muutu missään vaiheessa liian monimutkaiseksi tai haastavaksi – tähän vaikuttanee tiukaksi rajattu määrä käsikortteja, jolloin vaihtoehtoja ei ole tuhottomasti. Säännöt ovat myös loppujen lopuksi melko yksinkertaiset ja suoraviivaiset, ja pelin haastavuus tuleekin ennemmin siitä, että pelaajien pitää käytännössä nyrjäyttää aivonsa oikeaan asentoon. Ainakin minulla pari ensimmäistä pelikertaa meni täysin penkin alle, kun aivoni kieltäytyivät tajuamasta korttien pisteytystä päinvastaisessa järjestyksessä.

Näkymät ovat kauniit ja matkakin on näyttävä

Kuten aivan arvostelun alussa mainitsin, Faraway on käytännössä moninpelipasianssi: pelaajien välillä ei juurikaan ole vuorovaikutusta, eivätkä pelaajat esimerkiksi kilpaile toisiaan vastaan mistään enemmistöstä. Pelaajien välinen vuorovaikutus syntyy lähinnä välillisesti siitä, jos jokin toinen pelaaja sattuu valitsemaan toisen pelaajan haluaman kortin, jossa olisi tämän tarvitsema resurssi. Tietoinen kiusanteko on kuitenkin Farawayssa hyvin harvinaista, ja siten Faraway on melko harmiton peli. 

Henkilökohtaisesti nautin vuorovaikutuksellisemmista peleistä enemmän, mutta Farawayn kaltaisessa pelissä vuorovaikutusta ei lopulta aivan mahdottomasti edes kaipaa. Pelissä on mukavasti pohdittavaa ja pelin luonteeseen sopii hyvin rauha rakentaa omaa tutkimusmatkaansa ilman, että muut pelaajat parhaansa mukaan koittaisivat häiritä sitä. 

Korttituurilla on eittämättä oma vaikutuksena pelissä menestymiseen, sillä joskus sopivia tai “oikeita” kortteja ei vain ilmesty, jolloin esimerkiksi tiettyjä resursseja ei vain meinaa saada riittävästi korttien ehtojen täyttymiseksi. Siten pelaajien pistetulokset voivat vaihdella paljonkin, myös samalla pelaajalla eri pelikertojen välillä. Farawayssa se ei kuitenkaan ole ongelma, sillä sen pelaa varsin nopeasti: pelikerrat ovat kestäneet pääsääntöisesti 20–30 minuuttia pelaajamäärästä riippumatta, joten ajallisesti ei tule suurta menetystä, vaikka yksi pelikerta menisikin penkin alle.

Farawayn kuvitus on kaunista ja kortteja katsellessa olo on kuin pienenä karkkikaupassa. Korteissa on kuvattuna Alulan hahmoja ja paikkoja, mikä tavallaan tukee teemaa, mutta ei tätä silti tule teeman vuoksi pelattua. Teemaa nyt noin muutenkaan ei juuri tule mietittyä pelin aikana, vaan huomio keskittyy lähinnä korttien numeroihin ja symboleihin. Tästä huolimatta pöydälle levitettyä Farawayta on mukavaa katsella, mikä varmasti vetoaa moneen pelaajaan.

Maanalaiset kansat: lisäosalla lisää kortteja

Farawaylle on julkaistu jo myös lisäosa, People From Below, joka tuo peliin lisää kortteja. Kokonaisuutena lisäosa on varsin pieni, sillä siinä tulee vain yhdeksän uutta aluekorttia ja kahdeksan uutta pyhäkkökorttia. Uudet kortit mahdollistavat Farawayn pelaamisen jopa seitsemällä pelaajalla sekä esittelevät muutamia uusia pisteytyksiä, kun peliin lisätään harmaat aluekortit.

Omistan myös lisäosan, mutta sen kanssa en ole ehtinyt peliä vielä pelaamaan. Siten en pysty tarkemmin arvioimaan lisäosan merkityksellisyyttä, mutta näin etukäteistuntumalla sanoisin, että lisäpisteytykset ja uudet kortit noin ylipäätänsä ovat varmasti hyvä lisä Farawayhin.

Vilman mielipide

Pelasin ensimmäistä kertaa tammikuun 2024 lopussa ja jo toisen pelikerran kohdalla taisin tehdä ostopäätöksen. Nyt pelikertoja on 150. People from Below -lisäosaa kokeilin ensimmäisen kerran joulukuussa 2024 ja tilasin sen lähes samantien. Nyt lisäosan kanssa pelikertoja on huimat 88.

Aina kun opetan pelin jollekin ystävälle, kehotan varautumaan siihen että aivot menevät solmuun. Peli on alussa vaikea hahmottaa. Muutaman pelikerran jälkeen se on kuitenkin todella kevyt ja leppoisa peli.

Faraway on nopeutensa ja kokonsa vuoksi täydellinen filleri. Tuurielementtiä löytyy, mutta taktiikkaa todella tarvitaan jos tahtoo voittaa. Lukijoille haasteeksi: ennätykseni on 125 pistettä.

Meidän peliporukassa Faraway on hitti ja pian voi puhua jo kestosuosikista. Usein joku toivoo heti revanssia. Oma perhe karsastaa uusia pelejä eivätkä ole tätä vielä suostuneet kokeilemaan, mutta uskon, että kun kokeilevat, tahtovat heti revanssia. 

Lisäosa on pieni ja tuo peliin muutamat uudet peruskortit ja muutamat pikkukortit. Lisäosa tuo uuden pisteytystavan: voit saada pisteitä keräämistäsi resurssiseteistä. Omaan makuun tämä on vallan hyvä tapa saada parempia pisteitä. Lisäosan kokeilun jälkeen en ole pelannut ilman sitä; se kertonee kaiken. 

Isoja päätöksiä pienessä pelissä. Kannattaako pelata pieni numero, jolloin pääset ensimmäisenä valitsemaan korttia? Vai isompi numero kuin edellisvuorolla, jolloin saat apukortin, joka voi tuoda sinulle runsaasti lisäpisteitä tai kaipaamasi symbolin tai resurssin. Itse nautin näistä isoista päätöksistä! Faraway on syystäkin minun viime vuoden top 20 -listallani.

Pelin korteissa ei ole tekstiä, joten voit ostaa pelistä minkä vain kielisen version. Se löytyy Board Game Arenasta, jossa on helppo opetella säännöt.

Faktat Farawaysta

Suunnittelijat: Corentin Lebrat, Johannes Goupy

Julkaisija: Catch Up Games (2023)

Mutkikkuus: Säännöt ovat kaiken kaikkiaan varsin yksinkertaisen ja suoraviivaiset. Mutkikkuutta aiheuttaa lähinnä tarve nyrjäyttää aivot oikeaan asentoon: kortit pitää käytännössä pelata päinvastaisessa järjestyksessä, jotta saa mahdollisimman hyvät pisteet.

Onnen vaikutus: Onnella on kieltämättä osansa Farawayssa, sillä välillä oikeita kortteja ei vain yksinkertaisesti nouse pakasta. Jos sopivia kortteja nousee, niin tällöin pelaaja voi koittaa pelata sellaisen kortin, että pääsee valitsemaan varannosta uuden kortin ensimmäisenä eli onneensa voi vaikuttaa rajallisesti. Aivan mahdottoman pitkäkestoisia suunnitelmia Farawayssa ei myöskään voi tehdä, sillä kierrokselle tarjolle tulevat kortit käännetään esille vasta aina uuden kierroksen alussa.

Vuorovaikutus: Suoraa vuorovaikutusta pelissä ei ole, eivätkä pelaajat kilpaile toistensa kanssa mistään enemmistöstä. Välillistä vuorovaikutusta pelissä kuitenkin on sen suhteen, kuka pääsee ensimmäisenä valitsemaan seuraavan kortin varannosta.

Teema: Pelin yksinkertaisuuteen ja pienuuteen nähden sääntövihkossa on yllättävän paljon taustatarinaa, jolla pelin teemaa avataan. Tarinat tosin menevät oikeastaan kokonaan hukkaan, sillä pelaamisen aikana ei tule edes hetkellisesti mietittyä teemaa. Pelimekaniikkaan tarina matkasta “sinne ja takaisin” silti kytkeytyy joltain osin.

Uudelleenpelattavuus: Käytännössähän peli on vain yksi pakka kortteja, mutta silti jokainen pelikerta on uusi, kiehtova aivopähkinä, kun aloituskorttien pohjalta pitää ruveta pohtimaan, miten saisi parhaan mahdollisen pistetuloksen aikaiseksi. Kun siihen lisätään yksinkertaiset säännöt ja lyhyehkö peliaika, niin Faraway kestää kyllä hyvin pelikertoja!

Saavutettavuus: Pelissä ei ole tekstiä sääntöjen ulkopuolella. Oma ensimmäinen pelikertani tapahtui ranskankielisellä pelillä, eikä pelaamisen suhteen ollut mitään ongelmaa, vaikka en ranskaa osaakaan: riitti, kun joku selitti pelin. Meidät värisokeat pelaajatkin on otettu huomioon, kun eri väriset kortit on merkitty myös erimuotoisilla kuvioilla.

Pelaajamäärä: 2–6 (lisäosalla jopa seitsemän pelaajaa). Peli toimii kaikilla pelaajamäärillä, mutta itse pidän siitä eniten 3-4 pelaajalla.

Pituus: 15–30 minuuttia. Pääsääntöisesti pelikerrat ovat kestäneet sen 20-30 minuuttia, mutta pienemmällä pelaajamäärällä ja nopeilla pelaajilla pelin varmasti pelaa alle 20 minuuttiin (toim. huom.: kaksinpeli on tosiaan viiden minuutin läpsyttelynä vähän liiankin nopea).