Kategoriat
Uutiset

Uutiskatsaus 27.4.2020: Ilmaiskokeiluja ja yksinpelejä

KeyForgea pääsee nyt kokeilemaan ilmaiseksi. Carcassonneen taas on julkaistu viralliset yksinpelisäännöt. Ropecon 2020 on peruttu ja Kickstarterissa on kotimainen Kalevala-aiheinen peli Kalewala: Tale of Sampo.

KeyForgea ilmaiseksi

Jos olet koskaan halunnut kokeilla KeyForgea, nyt siihen on oivallinen tilaisuus, sillä Fantasy Flight Games tarjoaa muutaman pakan ilmaiseksi tulostettavaksi. Tulostamisessa on toki oma vaivansa.

Tarjolla on neljä pakkaa tuoreimmasta Mass Mutation -setistä:

Pelaamiseen tarvitset lisäksi jotain tokeneita. Voit printtailla Fantasy Flightin tarjoamat tokenit (toinen puoli, toinen puoli) tai kehitellä jotain omaa tilalle.

Lisätietoja löytyy Fantasy Flightin sivuilta.

KeyForgen Mass Mutation -laatikoita

Carcassonnea yksin tai yhdessä

Hans im Glück on julkaissut viralliset yksin- ja yhteistyöpelisäännöt Carcassonneen. Säännöt löytyvät Hans im Glückin nettisivuilta.

Katkelma Carcassonnen soolosääntöjen alusta

Yksinpeli menee näin:

  • Ota neljä seuraajaa kolmesta eri väristä ja jaa laattapino kolmeen pinoon, yksi joka värille.
  • Aloitusväri aloittaa 1 pisteestä, toisena oleva väri 2 pisteestä ja kolmas väri 3 pisteestä.
  • Nosta vuorotellen laatta jokaiselle värille. Seuraaja on pakko pelata, mikäli se on mahdollista. Seuraajia ei kuitenkaan voi pelata pelloille.
  • Kun jotakin valmistuu, pisteitä tulee seuraavasti:
    • Jos paikalla on vain yhtä väriä, saat pisteitä vain jos tämä väri on pisteradalla viimeisenä.
    • Jos enemmistössä on useampaa väriä, kaikki nämä värit saavat pisteitä jos vähintään yksi niistä on viimeisenä pisteradalla.
    • Jos pisteytät monta valmistuvaa asiaa kerralla, saat pisteyttää ne haluamassasi järjestyksessä (koska sillä voi olla paljon merkitystä sen suhteen, mikä väri on viimeisenä pisteissä).
  • Peli päättyy, jos laatat loppuvat tai jos sinun pitäisi pelata seuraaja, mutta ne ovat loppu.
  • Loppupisteytyksessä laudalla olevat seuraajat ovat kahden pisteen arvoisia, mutta jälleen kerran vain jos väri on viimeisenä pisteissä. Seuraajat saa pisteyttää haluamassaan järjestyksessä.

Vaikeustasoa voi säätää helpommaksi ottamalla lisää seuraajia väriä kohden tai vaikeammaksi vähentämällä seuraajat kolmeen väriä kohden. Neljäs väri helpottaa laattojen asettelua, mutta vaikeuttaa pisteytyksen suunnittelua.

Hadaraankin on julkaistu soolosäännöt.

The Quarantine -pulmapeli

Jos taas pidät puzzleista ja kaipaat päänvaivaa ajanvietteeksi, kotimainen The Quarantine -pulmapeli tarjoaa pohdittavaa toviksi. The Quarantine on kotimaisuudestaan huolimatta englanninkielinen.

Seitsemän euron hintainen peli mahtuu yhdelle aaneloselle, tulostaminen voi auttaa joidenkin pulmien ratkaisemisessa, mutta pakollista se ei ole.

Sain puzzlesta testikappaleen ilmaiseksi. Lähdin ratkomaan, sain pääni pyörälle ja luovutin melko pian. The Quarantinen kohdalla tekijöiden pyrkimyksenä on ollut tehdä haastava puzzle ja siinä on totta tosiaan onnistuttu. Tässä saa ihmetellä hyvän tovin, että tajuaa ylipäänsä sen, mitä pitää lähteä ratkomaan. Jos vaikkapa Exitien viisiportaista vaikeusasteikkoa ajattelee, tämän vaikeustaso lienee noin 6/5 tai 7/5.

Minun kärsivällisyyteni ja hoksottimeni eivät The Quarantinen ratkomiseen riittäneet ja luovutin; mukana tulevia ratkaisuja katsellessani tulin tulokseen, etten olisi välttämättä kyennyt tajuamaankaan. Kovien haasteiden ystäville tämä kyllä tarjoaa pureskeltavaa.

Puzzle on ostettavissa digitaalisena Whopista.

Trans-Siberian Railroad ilmestyy Rio Grandelta

Trans-Siberian Railroadin kansi

Rio Grande Games jatkaa Winsomen pelien lisensointia. Aivan erinomainen Gulf, Mobile & Ohio on ilmestynyt juuri ja saapunee Suomeenkin jossain vaiheessa, ja uutta on nyt tulossa. Seuraavaksi julkaisulistalle pääsee Amabel Hollandin Trans-Siberian Railroad vuodelta 2015. Julkaisua kaavaillaan jo vuoden 2020 puoliväliin.

Kuutiojunailua tämäkin. Pelaajat ostavat osakkeita, rakentavat Siperian rataa tai passaavat. Kun tarpeeksi siirtoja on tehty, aikaa kuluu ja rautatiet maksavat osinkoja. Kun joku yhtiöistä on riittävän arvokas, alkaa pelin toinen vaihe, jossa rautateitä pikkuhiljaa kansallistetaan ja lopulta peli päättyy.

Minulla oli Winsomen laitos aikoinaan ja olen sitä pari kertaa pelannut. En lämmennyt; jostain syystä nämä Hollandin junapelit ovat ihan säännönmukaisesti jättäneet minut vähän kylmäksi John Bohrerin peleihin verrattuna. Jos kuitenkin on kuutiojunailujen ja erityisesti Irish Gaugen tai Northern Pacificin ystävä, Trans-Siberian Railroad on tutustumisen arvoinen.

Lähikuva Trans-Siberian Railroadin laudasta
Varmaa on ainakin se, että Rio Grande Gamesin Trans-Siberian Railroad on näyttävämpi kuin tämä Winsomen alkuperäinen. Huomatkaa etualalla esimerkiksi tyylikkäästi piirretty Baikal-järvi… Kuva: Mikko Saari

Ropeconia ei järjestetä heinäkuussa

24.–26.7.2020 järjestettäväksi suunniteltu Ropecon 2020 joko siirtyy myöhemmäksi tai peruuntuu. Hallitus linjasi 22.4.2020 että yleisötapahtumien rajoituksia jatketaan ainakin 31.7.2020 asti, joten Ropeconin järjestäminen ainakaan suunniteltuun aikaan ei onnistu.

Ensisijaisena pyrkimyksenä on siirtää tapahtuma myöhempään ajankohtaan. Jo ostetut ennakkoliput ovat suoraan voimassa joko korvaavassa tapahtumassa tai vuoden 2021 Ropeconissa. Lisätietoja löytyy Ropeconin koronatiedotussivulta.

Lautakunta

Lautakunta kokoontuu keskustelemaan laattojenasettelupeleistä, joka on vanha ja vakiintunut pelimekaniikka, mutta onko se jo katoamassa sekä pois muodista?

Näistä ja laattojenasettupelin kriteereistä sekä lautakuntalaisten lempipeleistä tässä kategoriassa ovat keskustelemassa Tuomo Pekkanen (Lautapelit.fi), Miira Hartemo (Noppapotti) sekä Tero Hyötyläinen (Lunkisti).

Lyhyet

Tawantinsuyun kansi

Raskaampien europelien ja Dávid Turczin ystäville kiinnostava tapaus on Tawantinsuyu: The Inca Empire, Board & Dicen syksylle 2020 kaavailema peli. Peli on työläistenasettelua, resurssienkeräystä ja rakennusten ja patsaiden rakentamista. Erilaisilla työläisillä on omat ominaisuutensa: soturit poistavat viereisiä työläisiä, viestinviejät ovat halvempia pelata, rakentajat ja arkkitehdit tekevät enemmän töitä ja papit tuottavat jumalkortteja.

Nimi on kyllä hankala vanhoja pelejä muistaville, kun pelillä ei aiheen lisäksi ole mitään yhteyttä Alan D. Ernsteinin Tahuantinsuyuun, joka ilmestyi 2010 uudella nimellä Inca Empire.

The Isle of Catsiin on saatavilla Remote Edition, eli tapa pelata peliä etäyhteyksien yli siten, että vain pelinjohtaja tarvitsee pelin. Muille riittää tulostettava lappu, johon tehdään kynällä merkintöjä. Remote Editionin ohjeet löytyvät City of Gamesin sivuilta.

Pelaamiseen ei välttämättä tarvitse edes The Isle of Catsia! Voit lukea ohjeet ja printata lapun ja pelata mukana jollain julkaistuista pelivideoista. City of Games järjestää yhteispelejä myös Twitchissä.

Jos kaipaat taustamusiikkia peleille, kannattaa tsekata Spotifystä käyttäjän tilu-lilu julkiset soittolistat. Profiilista löytyy tuntikausien mittaisia soittolistoja eri aiheista: on intialaista, italialaista, afrikkalaista, keskiaikaista, fantasiaa, merirosvoja, Robin Hoodia, scifiä, aasialaista, steampunkia ja niin edelleen.

Spotifyn soittolistaluetteloa
TIME Stories Revolution: Damien 1958 NT:n kansi

TIME Stories Revolution: Damien 1958 NT on demoskenaario TIME Storiesin uudelle syklille. Skenaario toimii samalla johdantona vuonna 2021 ilmestyvälle täysimittaiselle The Cavendish Manor -skenaariolle. Skenaarion voi tulostaa Space Cowboysin TIME Stories Revolution -sivulta.

Tapahtumapaikka on pikkukaupunki Yhdysvaltojen koillisosissa vuonna 1958. 14-vuotias Damien Hammer on kadonnut viisi päivää sitten. Pelaajien tehtävänä on löytää Damien.

Vain yhdeksän kortin kokoinen yksinpeli Under Falling Skies voitti BGG:n vuoden 2019 yhdeksän kortin pelin suunnittelukilpailussa nipun palkintoja, mukaan lukien parhaimman pelin palkinnon. Czech Games Edition julkaisee pelistä edelleen kehitetyn version ja tarjoaa nyt uusitun laitoksen blogissaan ladattavaksi ja tulostettavaksi.

Kickstarter-pelit

Kickstarterin logo

Alla esiteltävät pelit ovat rahoitusta kerääviä Kickstarter-kampanjoita. Ennen kuin annat rahojasi Kickstarter-kampanjoihin, kannattaa tehdä vähän pohjatöitä. Lautapelioppaan Mitä huomioida Kickstarter-kampanjoita tukiessa -artikkeli on oivallinen aloituspiste.

Tähän on valikoitu mielestämme kiinnostavimpia ja parhaimpia kampanjoita, mutta mitään takeita ei näistäkään voi antaa.

Kalewalan kansi

Kalewala: Tale of Sampo on kotimainen peli Sammon ryöstöstä. Tuomas Mansikan suunnittelema peli alkaa siitä, kun Väinölän väki on juuri napannut Sammon ja suuntaa kohti kotia. Vastapuolella Louhen johtama Pohjola yrittää saada Sammon takaisin. Peli on piilotetun liikkumisen peli, jossa pelilauta on nostettu pystyyn joukkueiden väliin. Kumpikin osapuoli yrittää arvailla, missä toinen puoli liikkuu. Taisteleminen perustuu kivi-paperi-sakset-tyyliseen pelimekaniikkaan.

Olen pelitestannut tätä yhden pelin verran. Pelin toteutus teki vaikutuksen, pelilauta on hurjan näköinen ilmestys. Itse pelimekaniikka ei minua innostanut, mutta it’s not you, it’s me, eli en kyllä ylipäänsä kykene innostumaan vastapelaajan aivoitusten arvailemisesta. Jos piilossa liikkuminen ja double-guessing miellyttävät, Kalewala: Tale of Sampo tarjoaa tyylikkään ja näyttävän pelin, jolla on mukavan kotimainen teema.

Peli maksaa noin 70 euroa posteineen englanninkielisenä ja noin 80 euroa suomenkielisin kortein. Toimitus on luvattu joulukuulle 2020 ja se on veroton. Kampanja löytyy täältä.


1840:n kansi

1840: Vienna Tramways on Leonhard “Lonny” Orglerin (18Lilliput) suunnittelema 18xx-peli Wienin ratikkajärjestelmän kehittämisestä. Jokaisella pelaajalla on holding-yhtiö, joka voi operoida korkeintaan kolmea ratikkalinjaa. Linjat rakentavat rataa ja perustavat asemia kartalle ja tuottavat rahaa holding-yhtiölle.

Holding-yhtiöt päättävät sitten muutaman kierroksen välein, minkä verran rahaa jaetaan osakkeenomistajille ja minkä verran pidetään yhtiössä junien, asemien ja radanrakennuksen rahoittamiseksi. Rakenne eroaa siis näiltä osin jonkin verran aikaisemmista 18xx-peleistä. Pelissä on myös muita eroja peruskuvioihin, muun muassa heti pelin alussa saatavilla olevat dieseljunat, jotka eivät koskaan ruostu, vaan muuttuvat pelin edetessä heikommiksi.

18xx-intoilija Justin Rebelo kommentoi näin: “The lumping of all revenue into a sum with the option to pay as much as desired is a really cool mechanism and creates a REALLY critical decision each round, whereas usually to pay or to retain is a fairly  easy decision in the vast majority of games.

18xx-pelien tapaan halpaa hupia tämä ei ole, yksi peli maksaa 75 euroa ja postikulut päälle, ostamalla kaksi saa euron alennusta. Postikuluja tulee arviolta 17 euroa yhdelle ja 21 euroa kahdelle pelille. Toimitus on luvattu joulukuulle 2020 ja se on veroton. Kampanja löytyy täältä.


Ratcatcherin kansi

The Ratcatcher, Solo Adventure on yksinpelattava peli, jossa Brien valtakunta kärsii rottainvaasiosta. Pelaajan tehtävänä on hankkiutua eroon rotista. Luvassa on toiminnonvalintaa, resurssinhallintaa, päivitettäviä hahmoja ja joka kerta erilainen, haastava pelikokemus.

Peli maksaa noin 40 euroa. Postikuluja on luvassa noin 8 euroa. Toimitus on veroton ja luvattu tammikuulle 2021. Kampanja löytyy täältä.


Ankhin kansi

Ankh: Gods of Egypt on Eric M. Langin suunnittelema ja Adrian Smithin kuvittama peli CMON Gamesilta ja jatkoa Blood Ragelle ja Rising Sunille. Luvassa on siis isoja miniatyyrejä, jumalia ja hirviöitä ja valtakamppailua muinaisessa Egyptissä.

Projektin osalta kysymysmerkkejä nostattaa edellisessä uutiskatsauksessa uutisoidut CMONin tilintarkastusongelmat. Pahimmassa tapauksessa CMON rahoittaa tällä Kickstarterilla aikaisempien Kickstarter-projektiensa valmistumista. Moni kuitenkin luottaa CMONiin, tälläkin projektilla on jo seitsennumeroinen rahoitus koossa. Jos haluaa varmistella asiaa eikä sitoutua liiaksi, dollarin pledgellä pääsee pledge manageriin tekemään tilausta myöhemmin.

Peli maksaa 100 dollaria. Postikuluiksi arvioidaan 40–70 dollaria (ja ilmeisesti kannattaa odottaa yläkanttiin). Toimitus on veroton ja luvattu toukokuulle 2021. Kampanja löytyy täältä.


Small Railroad Empiresin kansi

Small Railroad Empires on pieni ja näppärä junapeli, jossa rakennetaan rataa ja noudetaan ja toimitetaan tavaraa. Pelaajat kisaavat myös tavoitteista, kuten “tee ensin neljä toimitusta” tai “rakenna ensin kolme tunnelia”. Tavoitteena on kerätä mainetta kuljettamalla tavaraa reittejä pitkin ja suorittamalla tavoitteita ja salaisia sopimuksia.

Säännöt ovat saatavilla ja peliä voi testata Tabletopiassa. Testasin ja peli oli oikein toimiva, kepeä radanrakennus- ja kuutionkuskauspeli, alla pelikokemuksissa on aiheesta enemmän. Pelaisin mielelläni toiste, mutta nyt peli ei kuitenkaan innostanut ostoksille.

Peli maksaa noin 27 euroa. Geneeristen modulaaristen karttojen seuraksi voi hankkia tosimaailman karttoja 11 euron hintaisella Scenario Packilla. Postikuluiksi arvioidaan 16 dollaria. Toimitus on veroton ja luvattu joulukuulle 2020. Kampanja löytyy täältä.


French and Indian Warin kansi

French and Indian War 1757–1759 on Worthingtonin peli suuresta siirtomaasodasta, eli samasta konfliktista, jota A Few Acres of Snow käsittelee.

Peli on blokkisotapeli, jossa joukkoja kuvataan puupalikoilla. Palikoita pyörittämällä voidaan mitata yksikön vahvuutta neliportaisesti ja palikat mahdollistavat myös fog of war -ilmiön. Pelissä on kaksi pelitapaa, siirrot voi tehdä vuorotellen tai yhtäaikaisesti eli siten, että kumpikin kirjoittaa siirtonsa ylös ja ne ratkaistaan yhtä aikaa.

Peli maksaa 87 dollaria Suomeen toimitettuna. Päälle tulee vielä verot, eli kallista on. Jonkin verran halvemmalla pääsee kimppatilauksilla. Toimitus on luvattu syyskuulle 2020. Kampanja löytyy täältä.


Shogun ja Wallenstein ovat tuttuja Dirk Hennin eurosotapelejä. Nyt Queen Gamesilla on tarjolla molempiin päivityssarja, joka uusii komponentit aikaisempaa hienommiksi: on muovisia rakennuksia, akryylisiä markkereita puuosien ja pahvilätkien tilalle, meeplejä kuutioiden tilalle ja metallikolikot.

Päivityssarja maksaa 59 euroa. Saatavilla on myös molempien pelien Big Box -versiot, joissa on mukana lisäosia. Big Boxit maksavat 125 euroa. Toimitukset on luvattu huhtikuulle 2021 ja ne ovat verottomia. Postikuluja tulee pari kymppiä. Kampanja löytyy täältä.

Shogun ja Wallenstein -KS-banneri

Canvasin kansi

Canvas on näyttävä peli, jossa pääsee osallistumaan taidekilpailuun. Pelaajat keräävät läpinäkyviä kortteja, joissa on taideteosten elementtejä.

Kolme korttia sujautetaan samaan korttimuoviin muodostamaan uusi taideteos ja pisteitä tulee osien ominaisuuksien perusteella, jotka näkyvät kortin alareunassa ikoneina. Jos luodun taideteoksen ikonit vastaavat pisteytyskorttia, ruusukkeita ropisee ja pelin lopussa ruusukkeita tulee pisteitä. Tarkemmat säännöt ovat BGG:ssä ja print’n’playkin on saatavilla, vaikka siinä on kyllä omat hankaluutensa.

Taidepelille on keksitty myös laatikkoon hauska jippo. Laatikon takakannessa on reikä, josta pelin voi ripustaa seinälle kuin taulun.

Perusmalli maksaa 28 dollaria, luksusmallina ja Kickstarter-minilisärin kanssa 49 dollaria. Postikuluja tulee 12 dollaria. Toimitus on veroton ja luvattu joulukuulle 2020. Kampanja löytyy täältä.


Lords of Vegasin kannet

Lords of Vegas: Underworld on odotettu lisäosa Lords of Vegasiin. Suunnittelijat Mike Selinker ja James Ernest saivat oikeudet Lords of Vegasiin takaisin maaliskuussa ja nyt tulee uutta tuotetta saman tien.

Underworld lisää peliin Vegasin synkän alamaailman. Underworldin korteista löytyy kaikenlaista epämääräistä kieroilua, jolla saa pisteitä, rahaa ja mahdollisuuksia rikkoa sääntöjä.

Tarjolla on myös Dealer’s Choice -kirja, vuonna 2005 ilmestynyt teos dealer’s choice -pokerista. Kirjassa on säännöt 200 erilaiseen pokeripeliin.

Paketeista löytyy niin pelkkää lisäriä (24 dollaria) kuin peruspelin ja molemmat lisärit (Up! ja Underworld) sisältävä paketti (93 dollaria) kuin hieno Boss Bundle, jossa on tyylikäs salkkulaatikko ja kustomoidut pokerichipit (299 dollaria). Postikuluja tulee 20–50 dollaria. Toimitus on veroton, mutta tulossa Englannista marras-joulukuussa 2020, eli mennee helposti vuoden 2021 puolelle ja Brexit, joten tiedäpä tästä. Kampanja löytyy täältä.


Rush M.D.: ICU:n kansi

Rush M.D.: ICU laajentaa sairaalateemaista reaaliaikaista yhteistyö- ja työläistenasettelupeli Rush M.D.:tä. Sairaalaan tulee teho-osasto, jossa pitää hoitaa potilaita nopeasti ja tehokkaasti.

Lisäosan saa 28 dollarilla, peruspelin kanssa hinta on 79 dollaria. Toimitus on veroton, luvattu joulukuulle 2020 ja maksaa kymmenisen dollaria. Kampanja löytyy täältä.


The Defence of Procyon III:n kansi

The Defence of Procyon III on Dávid Turczin suunnittelema asymmetrinen peli, jossa kaksi joukkuetta taistelee vastakkain. Toisella puolella on ihmiskunnan maa- ja avaruusjoukot ja toisella puolella muukalaisten maa- ja avaruusjoukot. Peliä luonnehditaan sotapeliksi europelaajille.

Eri osapuolilla on erilaiset pelimekaniikat. Ihmisillä on maassa pakantuhoamista ja toimintopisteiden käyttöä ja avaruudessa ohjelmointia, satunnaisuuden hallintaa ja resurssinhallintaa. Alieneilla on maassa resurssinsijoittamista, monikäyttöisiä kortteja ja pussinrakennusta ja avaruudessa noppapoolin hallintaa, kortin valintaa ja kädenrakennusta.

Peli maksaa 80 puntaa. Postikuluiksi arvioidaan 12 puntaa. Toimitus on veroton ja luvattu toukokuulle 2021. Kampanja löytyy täältä.


Curatorsin kansi

Curators on museoaiheinen laattojenasettelupeli, jossa on uudenlainen toiminnonvalintamekanismi, joka perustuu käännettäviin tokeneihin. Peli on voittanut suunnittelukilpailun vuonna 2019 ja tullut toiseksi ruotsalaisessa pelisuunnittelukilpailussa.

Pelaajilla on viisi työläistä, jotka ovat kaksipuoleisia laattoja. Kun työläisen toiminto käytetään, laatta kääntyy ympäri ja toiselta puolelta paljastuu eri toiminto. Jos on kaksi samaa toimintoa näkyvillä, molemmat voi kääntää ja tehdä tuplatoiminnon.

Peli maksaa noin 40 euroa. Postikuluja tulee reilu kymppi. Toimitus on veroton ja luvattu huhtikuulle 2021. Kampanja löytyy täältä.


Dawn's Early Lightin kansi

Dawn’s Early Light: The War of 1812 on Compass Gamesin kahden pelaajan sotapeli vuoden 1812 sodasta Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian välillä.

Peli on korttivetoinen korkean mittakaavan peli koko konfliktista. Yksi vuoro kuvaa noin puolen vuoden ajanjaksoa.

Peli maksaa 90 dollaria ja verot Suomeen toimitettuna. Toimitus on luvattu heinäkuulle 2020. Kampanja löytyy täältä.


Clinic: Covid-19 -lisäosa

Clinic Deluxe Edition: Covid-19 on lisäosa Alban Viardin Clinic-peliin. Lisäosa tekee pelistä yhteistyöpelin, jossa pelaajien on yhdessä tuumin taisteltava Covid-19-pandemiaa vastaan. Myös sairaalan henkilökunta voi sairastua ja vaatii hoitoa ja terve henkilökunta käy pelin edetessä kriittisesti vähiin.

Peli on pelattavissa lisäosan kanssa tai ilman Tabletopiassa.

Jokaisesta myydystä pelistä lahjoitetaan 10 euroa Institut Pasteurille ja Salk-instituutille rokotetutkimuksiin. Lisäosa maksaa 16 euroa. Peruspelin kanssa hinta on 115 euroa. Toimitus on luvattu syyskuulle 2020 ja on veroton. Pelkän lisärin postitus maksaa 3 euroa, peruspelin kanssa 15 euroa. Kampanja löytyy täältä.


Final Girlin kansi

Final Girl on yleiseen kauhuleffatrooppiin perustuva yksinpeli, jossa pelaajien on naissankarin asemassa voitettava murhaaja. Peli on mekaanisesti sukua A. J. Porfirion aikaisemmalle Hostage Negoatiatorille.

Peli koostuu peruspelistä ja Feature Film -bokseista. Jokaisessa boksissa on oma tappaja ja paikka, joten mitä useampi boksi löytyy, sitä useampia erilaisia tappajan ja paikan yhdistelmiä voi pelata.

Halvimmillaan peruspelin ja yhden Featuren saa 35 dollarilla, 89 dollarilla saa kaikki neljä. Postikuluja tulee 20–24 dollaria. Toimitus on veroton ja luvattu toukokuulle 2021. Kampanja löytyy täältä.

Mikon pelaamia

Merchant of Venus on ollut pitkään toivelistallani. Nyt eristysoloissa lähdin hankkimaan peliä ja löysinkin nopeasti käytetyn kappaleen Kajaanista. Sain paketin postista lauantaina ja sunnuntaina peli oli jo pöydässä.

Paketista löytyy kaksi versiota, Standard ja Classic. Standard on FFG:n uustulkinta, Classic on alkuperäinen vuoden 1988 Merchant of Venus pienillä fiksailuilla. Valitsimme tietysti Classicin – kumpaa tahansa tässä nyt päätyykään lopulta pelaamaan, Classicista on järkevää aloittaa, siinä kun on huomattavasti vähemmän liikkuvia osia.

Peli on nimittäin melkoinen hässäkkä. Informaatiota on sulateltavaksi huikea läjä. Sikäli peli on ehtaa ameritrashia. (Jos haluaa eurohenkisemmän tulkinnan samasta aiheesta, Duck Dealer on jotain sinne päin.) Arvostan kuitenkin pelin huumoria ja löytöretkeilyn meininkiä, mikä erottaakin pelin Eurorailsin kaltaisista kuivemmista nouda ja toimita -peleistä.

Ensimmäinen peli saatiin pelattua läpi 2000 krediittiin asti parissa tunnissa. Toivon, että meno vähän nopeutuu, kun peli on paremmin hallussa ja voimme jatkossa säätää kestoa vähän pidemmäksi ja pelata 3000 krediittiin asti.

Lähikuva Merchant of Venuksen pelilaudasta
Melkoiselta himmeliltä Merchant of Venus näyttää – pelilaudassa on paljon tulkittavaa. Kuva: Mikko Saari

Pari viikkoa sitten heräteostoksena hankittu Unlock! Epic Adventures tuli pelattua reilun viikon sisään läpi. Unlock!-boksien taso on vähän vaihdellut, mutta tämä oli kirkkaasti sieltä paremmasta päästä, yksikään skenaario ei ollut pettymys. Kaikki tarjosivat oivaltavia puzzleja ja vähänlaisesti turhautumista.

Vaikeustaso on tietysti aina puzzlepeleissä vähän vaikea juttu, niin tässäkin. The Quarantinen tasoa en Unlockeilta kaipaa, mutta tässä setissä ei ollut yhtään erityisen vaikeaa skenaariota. Aikarajat eivät olleet lähelläkään. Saimme pelattua kaikki kolme skenaariota noin 40–45 minuutissa, vaikka kahteen viimeiseen oli varattu aikaa 77 ja 90 minuuttia. Vaikka skenaarioilla on kolmiportainen vaikeusasteikko, kovin suurta eroa en helpoimman ja vaikeimman välille saa havaittua.

Toistaiseksi julkaistuista Unlockeista pelaamatta on vielä kuudes boksi Timeless Adventures; eiköhän tämän Epicin vaihtaminen siihen onnistu jossain vaiheessa, niin päästään sekin testaamaan.

String Railway on päässyt parikin kertaa pöydälle kaksinpelinä. Peli on osoittautunut oikein oivalliseksi kaksinpeliksi, se on yksi parhaista tavoista pelata.

Käytössä on neliön muotoinen pelialue eikä ahdasta kolmiota ja kun kumpikin pelaa kahta väriä, rataa saa rakennella paljon. Parempi huonompi -pisteytys toimii tässä oikein mainiosti.

String Railway -peli ylhäältä kuvattuna
Pelitilanne lintuperspektiivistä kolmen kierroksen jälkeen. Minun värini ovat punainen ja keltainen, vastassa on vihreä ja violetti. Hävisin, jäin molemmilla väreillä viimeiseksi. Kuva: Mikko Saari

Kuten Kickstarter-pelien listassa mainittiin, kokeilin Small Railroad Empiresiä Tabletopiassa. En ollutkaan aiemmin pelannut Tabletopialla tai muillakaan pelipöytäsimulaattoreilla, joten kokeilu oli sikälikin kiinnostava.

Harmillisesti peli ei toiminut kunnolla Tabletopian Steam-versiolla, joka olisi tarjonnut terävämmät grafiikat. On vain kovin vaikea pelata, kun kädessä olevat kortit ovat läpeensä mustia. Selainversio toimi, mutta käytti huomattavasti heikkolaatuisempia kuvia, joten korttien tekstien lukeminen oli vähän työlästä. Muuten pelaaminen sujui ihan mukavasti, olosuhteet huomioiden.

Itse peli oli aivan kelvollinen. Idea on yksinkertainen: joka vuoro saa pelata muutaman pätkän rataa ja mahdollisesti kuljettaa tavaraa. Tavara kulkee tehtaista kaupunkeihin, jotka haluavat oikean värisiä kuutioita. Toimituksesta tienaa rahaa ja pisteitä. Rahaa tarvitsee ennen kaikkea radan rakentamiseen, koska vaikeammat maastot maksavat.

Pisteitä kertyy paitsi pitkistä kuljetuksista, myös tavoitekorteista, joita voi suorittaa kun täyttää tiettyjä ehtoja. Rataa rakentaessaan on siis pidettävä silmällä näitä ehtoja. Kilpailuakin on, sillä ensin tavoitteet täyttänyt saa enemmän pisteitä, ja kuutioita kuljettavaksi on rajallinen määrä.

Small Railroad Empire vaikutti ihan pätevältä, mutta ei vakuuttanut niin paljon, että olisin laittanut eurojani likoon. Ihan leppoisa perhepelitason radanrakennus- ja nouda- ja-toimita–harjoitus tämä kuitenkin on.

Small Railroad Empire Tabletopiassa
Teksti on pientä pränttiä, pitänee opetella zoomailu ja kameroiden käyttäminen – ja sitten kun grafiikan terävyys olisi vielä riittävällä tasolla eikä tuskallisen sumeaa. Kuva: Mikko Saari

Kolmas junapeli tähän putkeen oli Rails of New England, Rio Grande Gamesin julkaisu vajaan kymmenen vuoden takaa. Peli on suunnittelijoidensa Walter H. Huntin ja Gregory M. Pozerskin toistaiseksi ainoa julkaisu ja rakkaudella laadittu kunnianosoitus Uudelle-Englannille.

Rio Grande Gamesia ei varsinaisesti ole tunnettu vahvasta pelinkehityksestä, varsinkaan ennen, eikä tämänkään pelin säännöissä mainita erillistä pelinkehittäjää, vaan kehitystyö on jäänyt suunnittelijoiden harteille. Se valitettavasti näkyy: on ilmeistä, että osaava pelinkehittäjä olisi hionut pelistä selvästi paremman.

Sellainen osaaminen pääasiassa käännösten tekijänä tunnetulta Rio Grandelta kuitenkin puuttui, eikä sitä tämän pelin kohdalla katsottu tarpeelliseksi hankkia ulkopuolelta. Olisi pitänyt. Rails of New Englandin alkuperäinen sääntökirja esimerkiksi on hirvittävä ja myöhemmin täysin uusiksi vedetty versio on sekin hyvin kaukana parhaiden sääntökirjojen listan kärjestä.

Peli on kuitenkin puutteistaan huolimatta oivallinen. Se on erinomainen hyvä huono peli – näen siinä paljon kehittämisen varaa, mutta silti nautin pelistä joka kerta kun pelaan sitä. Pelattua tulee harvoin, koska peli on pitkänpuoleinen, mutta siinä on silti jotain, mitä muissa peleissä ei ole.

Jo pelin asetelma on vähän kummallinen. Pelaajat edustavat osavaltioita, jotka omistavat yrityksiä – mutta yritykset voivat olla missä päin Uutta-Englantia tahansa. Tässähän ei ole mitään järkeä… Mutta yritysten kehittäminen ja rataverkon rakentaminen on kiinnostavaa, on mielenkiintoista luovia pelin laman ja nousukauden välillä heittelehtivässä talouselämässä ja pohtia sijoituksiaan sillä vähän pidemmällä aikavälillä, jonka pelin 13–16 kierroksen kesto mahdollistaa. Kyllä tätä kerran vuodessa kannattaisi pelata.

Rails of New Englandin pelilauta ylhäältä kuvattuna
Ryan Laukat’n käsialaa oleva kuvitus on kaunista, mutta etenkin tiheämmin asutuissa eteläosissa kaupunkien etsiminen käy työstä ja reittien hinnan laskeminen on vähän hankalaa. Kuva: Mikko Saari

Loppuun vielä pieni bonus pelimekaniikoista kiinnostuneille. Lautapelioppaassa otettiin viime vuoden lopulla käyttöön uusi pelimekaniikkaluokittelu, joka perustuu Building Blocks of Tabletop Game Design -kirjassa esiteltyyn luokitukseen. Itsestään pelimekaniikat eivät tietysti kaikkiin vanhoihin peliarvosteluihin ilmesty ja vaikka satoja pelejä onkin jo käsitelty, vielä enemmän on käsittelemättä.

Luokituksesta kiinnostuneet voivat kuitenkin katsoa (ja halutessaan kommentoida) Lautapelioppaan pelimekaniikkalistaa selittävää dokumenttia, jonka kirjoitin Lautapelioppaaseen pelejä arvostelevien avuksi. Dokumentti löytyy Google Docsista.

Viikon kysymys

Mikä on “paras huono peli”-suosikkisi? Mikä on lempipeleistäsi sellainen, josta selvimmin näet sen puutteet, mutta pidät pelistä silti?

Tulevat lautapelitapahtumat

Lautapelitapahtumat on toistaiseksi peruttu koronaviruksen vuoksi.

Lautapelioppaan uudet jutut edellisen katsauksen jälkeen

Lautapeliopasta voi seurata monissa eri kanavissa. Lautapeliopas löytyy Facebookista ja Twitteristä. RSS-syötekin löytyy.

Uusimpana some-kanavana käyttöön on otettu Instagram. Lautapelioppaan Instagramissa on pääasiassa uusien juttujen puffeja.

Telegram

Lautapeliopas löytyy myös Telegramista. Seuraamalla Lautapelioppaan Telegram-kanavaa, saat tiedon uusista julkaisuista välittömästi julkaisun jälkeen. Telegramissa päivitykset eivät huku algoritmien jalkoihin.

Lautapeliblogien päivitykset

Lautapeliblogeja löytyy myös Lautapeliseuran blogilistalta ja lautapelijuttusyötteestä.

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Yksi vastaus aiheeseen “Uutiskatsaus 27.4.2020: Ilmaiskokeiluja ja yksinpelejä”

Kysymys “parhaasta huonosta pelistä” on mielenkiintoinen. Nostaisin itse hyväksi esimerkiksi Mansions of Madnessin 1. edikan.

Pelissä on paljon hienoja ideoita, kuten vahva tarinavetoisuus, ratkottavat puzzlet ja vihjeiden selvittäminen. Toisaalta peli kaatuu mekaniikkojen kömpelyyteen, huonoon pelitestaukseen, epätasaisiin scenaarioihin ja jopa suoranaiseen rikkinäisyyteen (esim. yhden scenaarion yksi variantti on investigatoreille mahdoton voittaa).

Jostain syystä peli on itseäni silti aina miellyttänyt. Joskus hyvät ideat kantavat, vaikka toteutus olisi jäänyt puolitiehen. Mansions of Madnessin 2. edikka on ilmeisesti syrjäyttänyt 1. edikan täysin ja ymmärrettävistä syistä, mutta paljon hyvää tuossa alkuperäisessäkin on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *