Kategoriat
Peliarvostelut

When I Dream

Uneksija näkee unta ja yrittää saada selville, mitä unenhenget hänelle yrittävät viestiä. When I Dream on haastava ja kiinnostava seurapeli.

”Yö on saapunut, ja sinä nukut rauhaisaa unta. Unenhengillä on nyt hyvä aika vierailla luonasi ja tehdä unistasi hyviä tai pahoja… Kuuntele Keijujen ääntä, mutta varo Mörköjä ja Nukkumatteja. Muistatko aamun sarastaessa unesi?”

Alias on suomalaisten seurapelien kestosuosikki, ja ehkä sen tuttuus on rohkaissut Enigmaa suomentamaan Repos Productionin viime vuonna ilmestyneen pelin When I Dream (Chris Darsaklis, 2016). Molemmissa peleissä on nimittäin yksi yhteinen tekijä: sana pitää selittää toisilla sanoilla, synonyymit kelpaavat, mutta vierasta kieltä ei saa käyttää. Tähän yhtäläisyydet jäävätkin, ja When I Dreamin ominaislaatu alkaa.

When I Dreamissa yksi pelaajista on vuorollaan Uneksija, joka peittää silmänsä naamiolla. Hän ei siis näe sanaa, joka pöydällä makaavassa kortissa lukee, vaan yrittää arvata sen muiden pelaajien antamista vihjeistä. Vihje saa koostua vain yhdestä ainoasta sanasta, joten Aliaksen kaltaista moottoriturpailua ei tässä pelissä esiinny. Jos selitettävä sana on vaikka kurpitsa, joku voi vinkata ”oranssi”, toinen ehkä ”halloween”, kolmas ”hedelmä”, neljäs korjaa ”kasvispa!”, viides venyttää suomen kielen adjektiivisääntöjä ja toteaa ”keittoonsopiva”, ja niin edelleen.

Heti kun luulee tietävänsä oikean sanan, Uneksija sanoo ääneen arvauksensa, ja sen jälkeen siirrytään seuraavaan korttiin. Tätä jatketaan, kunnes tiimalasin kaksi minuuttia ovat kuluneet.

When I Dreamin kansi

Mistä tunnet sä ystävän?

Mutta tässä ei todellakaan ole kaikki. When I Dreamin koukkuna kun on se, että kaikkien pelaajien vihjeisiin ei voi luottaa. Sananselittäjille jaetaan salainen rooli kullekin. Jos he ovat Keijuja, he yrittävät antaa parhaita mahdollisia vihjeitä, että Uneksija arvaisi oikein – kummatkin kun saavat pisteitä oikeaan menneistä arvauksista. Möröt sen sijaan saavat pisteitä, kun Uneksija arvaa väärin, joten he antavat vääriä vihjeitä. Kolmas salainen rooli on Nukkumatti, ja hän se vasta kepuli kaveri onkin. Hän antaa oikeita vihjeitä silloin kun uneksija on arvannut useammin väärin, ja vääriä vihjeitä, jos unennäkijä on arvannut useammin oikein. Nukkumatti on siis kuin taannoisen Kutsukaa McCall -tv-sarjan sankari – The Equalizer, tasapainottaja.

Tasavertainen tyyppi ehkä, mutta uneksijan roolia hänkin hämmentää. Uneksija joutuu siis pohtimaan kahdella tasolla yhtä aikaa. Toisaalta hän yrittää arvata oikean sanan, toisaalta hänen pitää yrittää päätellä, kenen vinkkaajan vihjeisiin voi luottaa. Joskus Mörkö antaa liian ilmiselvän vääriä vihjeitä, ja pomppaa joukosta esiin. Uneksija kokee silloin miellyttävän oivaltamisen tunteen tajutessaan itsekseen, että Markun vinkkejäpä en enää ota huomioon. Naamion alle leviää itsetyytyväinen hymy.

Tässäkään ei ole vielä ihan kaikki. Uneksijan rooliin liittyy pieni muistielementti. Kun tiimalasin hiekka valuu loppuun, hänen pitäisi nyt muistaa kaikki tarjoamansa arvaukset ja kertoa niistä yhtenäinen uni. Siis tyyliin: ”Näin unta, jossa suuri kurpitsa laskeutui hiekkarannalle, jossa kotka oli juuri syömässä rupikonnaa, jonka päässä oli sombrero…”

Uneksija saa kaksi lisäpistettä, jos muistaa jokaisen oikeaan menneen arvauksensa. Koska et tiedä, mitkä arvauksistasi menivät oikein, yrität muistaa kaikki. Tämän jälkeen Uneksija saa riisua silmänaamionsa – joka sivumennen sanottuna ei ole kaikkein ergonomisin, joten tarkkana kurkkijoiden varalta – ja on aika puida, mikä meni oikein ja mikä ei, ja kuka oli kuka. Kierros pisteytetään, ja on seuraavan uneksijan vuoro. Salaiset roolikortit sekoitetaan ja jaetaan taas uusiksi.

Jokainen uneksii kerran, ja eniten pisteitä kerännyt voittaa.

Pelin sisältö
Sängyn vasemmalle puolelle laitetaan väärin menneet arvaukset, oikealle oikein arvatut. Roolikortit alhaalla, voittopistemerkkejä oikealla. Kuva: Joonas Konstig

Kuumottava roolileikki

When I Dream on melkoisen kuumottava party-peli – ehkei ihan Spyfallia piinaavuudessaan, mutta etenkään Uneksijana ei saa torkkua hetkeäkään. Sanojen arvaaminen, vinkkaajien luotettavuuden arvioiminen ja siinä samalla vielä arvausten mieleenpainaminenkin – se unohtuu helposti! – on hyvällä tavalla painostavaa. Kello tikittää koko ajan, ja koetat etsiä sopivaa hetkeä vastata. Haluat olla nopea, mutta hosumalla palkitset itsesi sijasta mörköjä. Luultavasti parhaat ja osuvimmat vinkit annetaan aluksi, ja jos jatkat vinkkien kuuntelua, ne voivat alkaa joutua kiertämään aihetta jo liian kaukaa.

Siinä missä Aliaksessa yksi tiimi toimii kerrallaan ja muut vain seuraavat sivusta odottaen tiimalasin hiekan valumista loppuun, When I Dream osallistaa modernin pelisuunnittelun mukaisesti kaikkia pelaajia jatkuvasti. Kierrokset hurahtavat hyvin nopeasti, kun aikaa vihjeen antamiselle on määrätty vain viisi sekuntia (sen jälkeen vuorosi hypätään yli). Nokkeluutta siis tarvitaan.

Peli mahdollistaa jopa kymmenen pelaajan osallistumisen, ja etenkin isolla ryhmällä pelatessa arvaus voi kajahtaa ilmoille jo ennen kuin ehdit toista vihjettä antaakaan. En ole päässyt kaikkein suurimmilla pelaajamäärillä kokeilemaan, mutta voisin olettaa, että tällöin Uneksijalla on jo erittäin vaikeaa arvata ja muistaa muiden rooleja. Toisaalta neljällä tai viidellä pelaajalla peli pyörii jo mainiosti, ja deduktioelementti tuo mukavan mausteensa soppaan.

Rooleista helpoin on Keijulla. Mörkönä yrität olla paljastumatta huijariksi ja vaivihkaa ohjata arvauksia harhaan. Tällaisten vihjeiden keksiminen tuntuu olevan yllättävän vaikeaa, joten ei ole helppoa mörölläkään. Omien kuuden pelin kokemukseni perusteella mörkönä saattaa myös olla vaikeinta kerätä pisteitä.

Arvostelukappaleeni tiimalasi muuten juuttui ajoittain, joten sitä kannattaa tarkkailla.

Pelin kortteja
Pelin kortit ovat kaunista katseltavaa. Kuva: Joonas Konstig

Kaunista katseltavaa

Dixit on toinen peli, johon When I Dreamia on luonnollista verrata – jos ei vinkkaamisen, niin viimeistään kauniiden, surrealististen korttiensa ansiosta. When I Dreamin korttipakassa on 110 kaksipuoleista korttia, jonka kummallekin puolelle on yhdistetty kaksi sanaa yhteiseksi kuvitukseksi: merirosvoja purjehtimassa kylpyammeella, valaita uimassa riisimeressä ja sarvikuonoja marssimassa sombreron lieriä ympäri. Eri kuvittajia on mukana kaksikymmentä, joten vaihtelua riittää. Tämä on sitäkin arvostettavampaa, että itse kuvitus on korteissa lähinnä koriste – sanaa tuijotetaan.

Enigman suomenkielisessä laitoksessa myös korttien sanat on suomennettu, mikä on ensiarvoisen tärkeää, sillä muuten pelistä tulisi englannin kielen sanavaraston koe. Itse sanat ovat ajoittain hyvin yksinkertaisia, ajoittain erikoisempia. Pienten lasten kanssa pelatessa vastaan tulevat vaikeammat sanat voi siirtää pois. Välillä sanat saattavat aiheuttaa tarvetta toimia yhdessä tuomaristona. Kelpuutetaanko esimerkiksi arvaus ”päivänvarjo”, jos sana oli ”aurinkovarjo”? Sanoisin että kyllä, hauskaahan tässä pidetään.

Hauskanpitämisessä When I Dream mielestäni onnistuukin kivasti. Ei meillä naurukohtauksia tästä ole saatu, mutta peli tarjoaa kivasti kepeällä tavalla kuumottavaa pähkäilyä, ja eri rooleissa toimiminen ja niiden päättely tuo siihen jatkuvasti vaihtelua. Pelit menevät niin nopeasti, että uuden pelin haluaa pelata heti perään, myös siksi, että nyt uskoo pärjäävänsä vähän paremmin. When I Dream on vallan onnistunut seurapeli, eikä minua haittaisi yhtään nähdä sitä markettienkin hyllyissä.

Insertti
Laatikon insertissä on nähty vaivaa. Kuva: Joonas Konstig

Faktat When I Dreamista

Suunnittelija:

Julkaisijat: Repos Production (2016)

Mutkikkuus: Helppo opettaa, kuten tämän genren peleille sopiikin. Parin erityistapauksen säännöt piti ekoissa peleissä tarkistaa sääntökirjasta, mutta se on kahden sivun pituinen, joten yksinkertaisesta pelistä on kyse.

Onnen vaikutus: Toiset saavat joskus helpompia sanoja kuin toiset, ja mörkönä toimiminen on joistakin vaikeampaa, mutta tällaiselle kevyelle seurapelille onnen määrä on sopiva.

Vuorovaikutus: Vähäsanaisuudesta huolimatta hyvin korkea, etenkin unennäkijän roolissa.

Teema: Uniteema toimii vallan kivasti.

Uudelleenpelattavuus: Sanoja korteissa on yhteensä 440 kappaletta, ja niiden luulisi riittävän aika pitkään, ellei tätä työkseen pelaa. Peli on kuin luotu Dixit-tyylisille korttipakkalisäosille.

Kieliriippuvuus: Erittäin kieliriippuvainen, vaikka kieltä on vain yksi sana kerrallaan. Hanki peli äidinkielelläsi, ellet halua testata sanavarastoja ohessa.

Pelaajamäärä: 4–10. Toimii kautta linjan. Mitä enemmän pelaajia on, sitä pitempään peli kestää.

Pituus: 20–40 minuuttia pelaajamäärästä riippuen.

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *