Torakkapokeri

Torakkapokerilla on jo kunnioitettava historia, sillä pelin julkaisi alunperin vuonna 2004 lastenpeleistään parhaiten tunnettu Drei Magier Spiel. Tästä ei kulunut kuin vuosi, kun Competo julkaisi pelin suomeksi. Nyt melkein 20 vuotta myöhemmin peli on jälleen suomalaisten saatavilla, kiitos Lautapelit.fi:n tuoreen lokalisaation.

Hyvä niin, sillä peli on löytänyt vuosien saatossa oman vankkumattoman kannattajakuntansa. Muun muassa Shut Up and Sit Down -kollektiivi on jakanut pelin ilosanomaa jo vuosien ajan. Jos siis bluffaaminen ja toisten pelaajien ajatusten lukeminen kiinnostaa, Torakkapokeri on tutustumisen arvoinen kaveri.

(Tässä oli aikaisemmin Mikon kirjoittama arvio vuodelta 2008, mutta se korvattiin elokuussa 2023 uudella.)

Bluffia vai totta: tässä on rotta

Torakkapokerin säännöt ovat rinnastettavissa jäätelön päälle ripoteltavaan strösseliin. Toki se tuo annokseen hieman makua ja tekstuuria, mutta ne eivät ole se pääasia. Pelissä kun ei käytännössä tehdä kuin kahta asiaa – joko annat korttia jollekin tai otat sitä vastaan.

Korteissa esiintyy kahdeksan ötökkää kutakin kahdeksan kappaletta ja ne jaetaan pelaajille tasan. Yksi pelaajista valitsee kädestään kortin, ojentaa sen jollekin toiselle pelaajalle kuvapuoli alaspäin ja kertoo kortissa olevan ötökän, esimerkiksi “tässä on hämähäkki”. Väitteen ei kuitenkaan tarvitse olla tosi, kunhan siinä on jokin kahdeksasta ötökästä.

Kortin saajalla on nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko hän arvaa, onko väite totta vai ei. Jos hän on oikeassa, ötökkä menee kortin antajalle. Jos hän on väärässä, kortti tulee hänelle. Tämä on huono juttu, sillä pelissä on aina yksi häviäjä – joko se, joka saa neljännen samanlaisen ötökän tai se, jolta loppuvat käsikortit.

Toisaalta kortin saaja voi myös ottaa kortin, katsoa sen ja laittaa vahingon kiertämään. Tällöin hän esittää uuden väitteen jollekin toiselle pelaajalle, esimerkiksi “kortti oli tosiaankin hämähäkki” tai “ei ei, tässähän on selvä sammakko”. Tätä sitten jatketaan, kunnes häviäjä on selvillä.

Valheiden kude: tässä on lude

Torakkapokerin koko idea on päätellä toisten aivoituksia ja toisaalta bluffata sen minkä kerkeää. Toki välillä on puhuttava tottakin, mutta pelissä totuudella ja valheella on yhtä suuri painoarvo – jos vastapelaaja arvaa oikein, joudut kuitenkin ottamaan kortin itsellesi. Näin ollen jokainen väite on yhtä jännittävä ja mikäli tällainen silmiin katsominen ja toisen juksaaminen tuntuu epämiellyttävältä, peliin ei kannata edes koskea.

Alussa peli voi tuntua täysin tuurilotolta ja sitä se ensimmäisten kierrosten aikana pitkälti onkin. Mutta kun kortit alkavat kasaantua, pelin luonne muuttuu. Erityisesti kun joku pelaaja saa kolmannen samanlaisen ötökän, lopun lähestyminen lisää jännitystä ja panoksia.

Jos peliä pelaa useamman kerran samalla porukalla, se myös hauskasti muuttaa muotoaan ja paljastaa uusia ulottuvuuksia. Ei kyseessä ihan The Mindin tai vastaavien elämyspelien tasolla ole, mutta simppelit säännöt mahdollistavat sekä hassuttelua että ovelampia jekutuksia. Parin pelin jälkeen sitä miettii jo ihan eri tavalla, mitä kautta jonkun ötökän saa annettua haluamalleen henkilölle tai millä todennäköisyydellä kortti jollain tietyllä pelaajalla on perustuen omiin käsikortteihin tai toisten sanomisiin.

Kaksinpelille sakko: tässä on lepakko

Tällainen bluffipeli toimii yleensä luontevasti suuremmilla pelaajamäärillä eikä Torakkapokeri tee poikkeusta. 4–6 pelaajalla peli on mainiota viihdettä, mutta sääntökirjassa on jopa kaksinpelivariaatio. En ole tätä kokeillut, mutta en aiokaan. Tällöin peli on verrattavissa Suomen lama-ajan helmeen eli Speden Spelien “punainen vai musta”-korttiarvailuun.

Isommilla pelaajamäärillä ongelmaksi hiipii toisinaan pelin kesto. Laatikon 20 minuuttiin pääseminen vaatii rivakoita vuoroja ja peli venyy usein puoleen tuntiin tai pahimmassa tapauksessa lähemmäs kolmen vartin rajaa. Jos peliä haluaa nopeuttaa, voi kokeilla myös BoardGameGeekissä esiteltyä sääntömuutosta, jossa pelin häviää myös keräämällä kaikki kahdeksan ötökkää.

Torakkapokeri ei siis sovi ihan kaikille, mutta kepeää bluffauspeliä hakevalle se on pieni helmi. Kun kuvituskin on vekkulia ja rasia näppäränkokoinen, niin tämän voi kantaa mukanaan tai antaa lahjaksi kaikille genren ystäville.

Usea ötökkäpakka: tässä on torakka

Drei Magier Spiel on rakentanut Torakkapokerin vanavedessä kokonaisen “Rumien eläinten”-korttipelisarjan, johon on ilmestynyt jo 17 osaa. Pelit ovat kuitenkin hyvin erilaisia ja niitä yhdistää lähinnä höttöinen rakenne ja nopea peliaika.

Jopa pelit, joiden nimessä on Kakerlaken (eli torakka, pelin alkuperäinen saksankielinen nimi on Kakerlaken Poker) ovat pääsääntöisesti aivan eri pelejä. Kakerlakensuppe, Kakerlakensalat ja Kakerlakentanz ovat lähes identtisiä nopeuspelejä, joissa lätkitään kortteja ja nimetään niitä nopeasti oikein. Kakerlaken Sushi on myöskin nopeuspeli, mutta muistuttaa hieman Blitziä. Kakerlaken-Duell on jo sitten abstrakti kaksintaistelupeli.

Pelisarjan lähin vertailukohta alkuperäiseen Torakkapokeriin on Coackroach Poker Royal. Peli ovat muuten täysin identtisiä, mutta nyt joillakin ötököillä on kruunu. Jos saa kruunutetun öpötin, joutuu samalla ottamaan päällimmäisen näkyvissä olevan kortin rangaistuspakasta. Mukana on myös pari erikoiskorttia mutkistamaan peliä. En ole tätä versiota pelannut, mutta lukemisen perusteella kyseessä on ihan kelpo variaatio alkuperäisestä pelistä.

(Testattu on! Ei Royal ihan valtavasti muuta peliä, mutta onhan se ihan maukas lisätwisti. Tavallisesta Torakkapokerista kannattaa aloittaa, mutta jos Royal tulee kätevästi vastaan, se ajaa sinänsä ihan saman asian. Kokeneet pelaajat nauttivat lisäkierteestä epäilemättä enemmän. –Mikko)

Faktat Torakkapokerista

Suunnittelija: Jacques Zeimet

Julkaisija: Drei Magier Spiel (2004), Competo (2005), Lautapelit.fi (2023)

Mutkikkuus: Bluffauspeleistä yksinkertaisin. Huijaaminen voi olla joillekin vaikeaa, mutta säännöiltään pelin oppii hetkessä kuka tahansa.

Onnen vaikutus: Jos muut pelaajat arvaavat bluffisi, peli voi kosahtaa siihen. Onko se sitten tuuria vai taitoa, sen saa jokainen itse päättää.

Vuorovaikutus: Peli on pelkkää sosiaalista iloittelua.

Teema: Ötökkäteema sopii leppoisaan huijailuun hyvin ja kuvitus toimii.

Uudelleenpelattavuus: Jos huijaaminen maittaa, niin peliä pelaa varmaan mielellään väliajoin. Mitään vaihtelua pelien välillä ei kuitenkaan ole.

Kieliriippuvuus: Peli on kieliriippumaton.

Pelaajamäärä: 2–6, mutta kyllä tämä melkein vaatii vähintään neljä pelaajaa.

Pituus: 20–30 minuuttia.