Kategoriat
Peliarvostelut

Tobago

Tobagossa pelaajat ovat aarteenmetsästäjiä, jotka etsivät aarteita salaperäiseltä Tobagon saarelta. Pelaajat rajaavat aarteiden olinpaikkaa saamillaan vihjeillä kunnes lopulta, yksi kerrallaan, kaivavat ne esiin. Samalla pitäisi vielä kerätä maagisia amuletteja ja väistellä kirouksia.

Tobago on puhdas perhepeli, joka on luultavasti suunniteltu Spiel des Jahresin toivossa. Peli sai tyytyä pelkkään ehdokkuuteen, mutta keräsi muita palkintoja, muun muassa Golden Geek -palkinnon parhaana perhepelinä vuonna 2010.

Peli ilmestyi suomeksi vuonna 2013.

Pelin idea

Tobagon kansiVuorollaan pelaajat joko liikkuvat saarella tai pelaavat vihjekortin johonkin neljään aarteeseen. Jos pelaaja pelaa vihjekortin, hän asettaa värinsä mukaisen merkin kortin päälle. Vihjekortit sisältävät väittämiä, jotka rajaavat aarteen yhä pienemmälle alueelle. Kun aarre voi olla enää yhdessä ruudussa, ensimmäisenä ruutuun ehtinyt pelaaja kaivaa sen esiin ja asettaa viimeisen värimerkkinsä vihjekorttien jatkoksi.

Tämän jälkeen aarre jaetaan. Jokainen pelaaja saa värimerkkiensä verran aarrekortteja. Aarrekortit vaihtelevat kahdesta kuuteen kultakolikkoon. Tämän jälkeen kortit sekoitetaan ja päällimmäinen kortti käännetään näkyviin.

Aarteen löytäjä aloittaa ja saa päättää, haluaako hän kortin vai passaako. Ottaessaan kortin hän poistaa värimerkkinsä, tällöin uusi aarrekortti nostetaan ja viimeisimmän vihjekortin pelannut pelaaja aloittaa. Jos aloittaja passaa, aarrekorttia tarjotaan vuorotellen muille pelaajille vihjekorttien pelaamisjärjestyksen mukaisesti. Passatessa aloittaja ei menetä aloituspaikkaansa ja voi odotella pakasta nousevia parempia kortteja.

Aarrekorttien sekaan on lisäksi sekoitettu kaksi kirouskorttia. Kirouksen noustessa pelaajat, jotka ovat vielä mukana aarteen jaossa, luopuvat yhdestä amuletista tai parhaimmasta aarrekortista, eivätkä saa enää aarteita. Kun aarre on jaettu, laudalla olevat patsaat taikovat saarelle amuletteja, jotka keräämällä pelaaja saa erilaisia lisätoimintoja.

Peli loppuu, kun aarrekortit loppuvat. Voittaja on eniten kultakolikoita kerännyt pelaaja.

Ruskea ja harmaa aarre löytyvät pian. Kuva: Chris Norwood / BGG
Ruskea ja harmaa aarre löytyvät pian! Kuva: Chris Norwood / BGG

Nätti kuin sika pienenä

Tobago on järkyttävän kaunis paketti. Peli on eittämättä ylituotettu, mutta upean laudan ja komponenttien viehätysvoimaa on turha kieltää. Varsinkin pienet patsaat ovat käsittämättömän upeita. Kun mukaan lisää houkuttelevan kansitaiteen ja toimivan insertin, ensivaikutelma on yltiöpositiivinen. Valitettavasti suomenkielisen version ulkoasu on pykälää vaatimattomampi, sillä juuri noita upeita pieniä patsaita ei pelissä ole, vaan ne on korvattu karummilla puisilla nappuloilla.

Pelin ydinidea eli aarteenrajaamismekaniikka on mielenkiintoinen ja raikas. Menestyvä pelaaja tarvitsee visuaalista silmää ja kykyä havainnoida korttien rajaamismahdollisuuksia. Ja vaikka pelissä ei käytännössä aarteita etsitä, tukee mekaniikka hyvin aarteenmetsästysteemaa.

Hiomaton timantti

Pelin jälkipuolisko eli aarteiden jako on ristiriitaisempi kokemus. Aarteen löytäjälle tilanne on mielenkiintoinen, sillä kirousten pelossa huonompia aarrekortteja ei voi passata ikuisesti. Mutta mitä kauempana jonossa on, sitä tylsemmältä jako tuntuu. Lisäksi jakoon liittyy vahva tuurielementti ja yleensä molempiin kirouksiin nasahtava pelaaja häviää automaattisesti. Korttituurilla on siis oma osuutensa voittajan ratkaisussa, mikä voi erityisesti lasten kanssa pelatessa olla hyväkin asia.

Tobagossa on toisaalta hieman liikaa säätämistä ja sääntöpoikkeuksia, mikä vaikeuttaa yksinkertaisen perhepelin omaksumista. Aikaa kuluu komponenttien kanssa näpräilyyn, sillä pelissä jatkuvasti lisätään ja vähennetään aarrekuutioita, siirrellään patsaita ja asetellaan amuletteja. Varsinkin amuletit ovat unohtuneet joka pelissä ainakin kerran.

Tästä huolimatta Tobago ei ole suinkaan huono peli ja voittaa supisuomalaisen aarteenmetsästyspelin eli Afrikan tähden valovuosien mitalla. Hieman vanhempien lasten kanssa pelattavaksi perhepeliksi se onkin oikein mainio valinta — nätti ja erilainen pelikokemus. Potentiaalia olisi kuitenkin huomattavasti pidemmälle, nyt pelistä puuttuu se viimeinen silaus, joka nostaisi sen kaikkien aikojen perhepeliklassikoiden joukkoon.

Tobagossa on näyttävät osat. Kuva: Javi Santos / BGG
Tobagon osat ovat todella näyttävät. Suomenkielisessä laitoksessa näitä hienoja patsaita ei kuitenkaan ole. Kuva: Javi Santos / BGG

Faktat Tobagosta

Suunnittelija:

Julkaisija: Competo (2013), Zoch (2010)

Mutkikkuus: Yksinkertainen peli, jota amulettien erikoisominaisuudet ja komponenttien siirtely hiukan mutkistavat.

Onnen vaikutus: Aarteiden jakamiseen liittyy vahva tuurielementti.

Vuorovaikutus: Toisten peliä voi oikea-aikaisella vihjekorttien pelaamisella vaikeuttaa. Hyvä pelaaja vie aarteet toisten nenän alta.

Teema: Ihan toimiva, visuaalinen toteutus ja pelin ydinmekaniikka tukevat teemaa hyvin.

Uudelleenpelattavuus: Kyllä tätä jaksaa pelata silloin tällöin. Peli on kiehtova, vaikka hirveän monta strategista ulottuvuutta siitä ei löydy.

Kieliriippuvuus: Peli on kieliriippumaton.

Pelaajamäärä: 2–4

Pituus: 45–60 minuuttia

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Sampsa Ritvanen

Innokas lautapelaaja ja luokanopettaja Oulusta. Kammoaa pitkiä, useita tunteja kestäviä harrastajapelejä. Pitää erityisesti hieman raskaammista perhepeleistä ja testailee mielellään uusia lastenpelejä.

11 vastausta aiheeseen “Tobago”

Mainio peli. Minusta aarteidenjakaminen on nimenomaan pelin hienoimpia piirteitä. Kirouksiakin on kuitenkin pakassa vain kaksi, kun ne ovat menneet, voi ottaa vähän rennommin.

Lisäksi tuo tunnin kesto on kyllä minusta yläkanttiin. No, kyllä meilläkin meni tunti ensimmäiseen peliin, kun mukaan laski kahvinkeittotauon, mutta sen jälkeen pelasimme kolme peliä heti perään, eivätkä ne erät kestäneet kuin puolisen tuntia kukin. Puolen tunnin peliksi Tobago on jo varsin mainio.

No joo, ottaen huomioon kaikki pelaajamäärät 45-60 minuutia on varmaan sopivampi aikahaarukka. 30 minuuttiakin on ehkä mahdollista, jos pelaajilla on hyvä visuaalinen hahmotuskyky. Mutta jos mahdollisuuksia ei hahmota nopealla vilkaisulla, korttikäden läpikäynti aarre kerrallaan hidastaa peliä. Samoin vuorojen lopussa lisättävät ja vähennettävät kuutiot, patsaiden liikuttaminen jne.

Mutta siitä olen samaa mieltä, että 30 minuutin superfillerinä Tobago pääsisi paremmin oikeuksiinsa.

Mitäköhän tämän pelin suomijulkaisulle kuuluu? Competon Kadonnut kaupunkikin löytyi vähin äänin kaikista peliharrastajan vaihtoehdoista…. Prismasta. Vuoden peli-finalisti tarrojen lätkekö viivästyttää vai mikä, onko tietoa?

Hyvä kysymys – eipä ole vielä näkynyt. Lautapelaamaan-tapahtumassa olivat varmaan esillä kaikki siinä vaiheessa suomeksi tulleet Competon uutuudet, eikä sielläkään Tobagoa näkynyt. Mielenkiinnolla odottelen myös Riff-Raffia, jonka piti myös ilmestyä. Minulla ei ole sen tarkempaa tietoa, mutta voin kyllä kysellä, vieläkö Tobago ehtii kauppoihin jouluksi.

Tobagoa on jo kaupoissa (eilen bongattu ainakin Vantaan Jumbon Prismasta) eli jos ei vielä näy oman kaupan hyllyssä, niin eiköhän se kohta viimeistään…
Riff Raffia ei sitä vastoin ole näkynyt – joten josko missaa Joulukaupan? (Ei ainakaan ehtinyt mun joululahjaostoihin vaikka sitä oli kummipoika toivonut).

Kävin ostamassa Tobagon Prismasta ja nyt täytyy kyllä antaa yleensä laadukkaalle Competolle paljon risuja. Nuo tämänkin arvostelun kuvassa (ja laatikon takakannen kuvassa!) näkyvät tyylikkäät kivipatsaat on nimittäin suomalaisessa painoksessa korvattu todella rumilla puupökkelöillä, joihin on piirretty tuo kivinaama. Aika käsittämätön älynväläys, tässä pelissä tyylikäs ulkoasu on kuitenkin puolet ilosta..

Onpas karua. Mutta kiitos tiedosta, päivitin arvostelua tuolta osin – vaikka säännöt käänsinkin, en ole nähnyt suomenkielistä laitosta enkä ollut tietoinen, että tuollainen oikaisu on tehty. Onpas tylsää, koska Tobagon vetovoimasta osa on nimenomaan noissa hienoissa komponenteissa.

joo itsehän ostin tämän pelin myös ajatellen että siinä olisi ollut hienot nappulat.. ne sai kiinnostumaan pelistä.. harmi että nämä kommentit ei ollu tullu ennen sitä..

Hei…..
Miten ne aare kortit toimivat ja miten peli aloitetaan kun mie en ole vielää selvää saanut miten se koko peli aloitetaan kaverin kanssa pohdiskeltin pitkään.. kaikki alusssa tuntui ok kun alitetiin pelinappulan paikalleen ja sileen mutt sitten kun tuli ne kasat ja aarekortit siihen koko peli jumitui osaako joku autta??

Eve, sekoittakaa kaikki aarrekortit ja ottakaa sitten 12 aarrekorttia pois pakasta katsomatta niitä. Nyt teillä on toisessa pinossa 12 aarrekorttia ja toisessa 27. Siihen 27 kortin pakkaan sekoitetaan molemmat kirouskortit, jonka jälkeen päälle laitetaan ne 12 sivuun otettua aarrekorttia. Ohjekirjassahan ei pelin alkuvalmisteluja ole kerrottu, vaan ne löytyvät siitä erilliseltä lapulta; siitä kun seuraa vaihe kerrallaan ja tekee tarkasti niin kuin ohjeissa sanotaan, niin kyllä se siitä sujuu.

Vuoron vaihtuminen uupuu säännöistä – se piti kaivaa bgg:stä. Viimeisen aarrekortin saanut pelaa uuden vihjeen juuri jaetun aarteen värille (kuten säännöissäkin sanotaan), mutta seuraavan vuoron ottaa aarteen löytäjän vasemmalla puolella istuva pelaaja – vuorot siis kiertävät normaalisti.
Amuletit tuovat omat kommervenkkinsa peliin – ei ihme, että bgg:ssäkin on lähes sata ketjua säännöistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *