Nidavellir

Kääpiöiden valtakunta Nidavellir on pulassa, sillä ilkeä lohikäärme Fafnir on palannut haastamaan riitaa. Pelaajien tehtävänä on värvätä taistelua varten vahvin pataljoona vierailemalla paikallisissa kievareissa ja keräämällä remmiin luotettavia kääpiökavereita.

Melko geneerisen fantasiateeman alta paljastuu huutokauppapeli, jossa pelaajat keräävät pisteitä tuottavia korttisettejä. Sekoituksesta syntyy onnistunut paketti, joka sopii sekä lautapeleja pelanneille perheille että harrastajien meheväksi filleriksi.

Kievariin vai kukkaroon?

Pelin ytimen muodostaa korttien sokkohuutokauppaus. Jokaisella pelaajalla on viisi samanlaista kolikkoa, joista kolme panostetaan uusien kääpiöiden eli korttien hankintaan ja kaksi jäljelle jäänyttä kolikkoa laitetaan pelaajan “kukkaroon”. Tämä vaihe suoritetaan samanaikaisesti muilta piilossa.

Sitten käydään kierroksen kolme kievaria yksi kerrallaan läpi ja katsotaan, minkä kolikon kukin on panostanut ja mitä sillä saa. Tarjolla on aina pelaajamäärän verran uusia kääpiökortteja, joista eniten panostanut saa valita ensin. Vähiten panostanut saa sen kortin, mikä jäi jäljelle. Lopuksi kolikot kerätään takaisin ja aloitetaan uusi kierros.

Paremmat kolikot

Nidavellirin ehdottomasti paras koukku tapahtuu silloin, kun joku pelaajista paljastaa oman nollan arvoisen kolikon. Silloin hän saa korvata kukkarossa olevan suuremman kolikon niiden summaa vastaavalla kolikolla. Eli jos kukkarossa on kolikot 4 ja 7, hän ottaisi seiskan tilalle 11 arvoisen kolikon.

Omien panostusmerkkien parantaminen on nokkela mekaniikka ja tekee huutokaupasta dynaamisen. Parantaminen on pääsääntöisesti fiksua, sillä suuremmilla kolikoilla voittaa huutokauppoja. Toisaalta jos merkkejä haluaa parantaa, täytyy joka kierros yhteen kievariin tarjota nollan arvoinen kolikko, jolla kerää lähinnä jämäkortit itselleen.

Tämän lisäksi pitäisi päättää, minkä arvoiset kolikot pussiin piilottaa. Pelkillä hiluilla säästää parhaat kolikot huutokauppaan, mutta isot kolikot saa nopeammin muutettua vieläkin suuremmiksi. Tämän kaiken päälle vielä jokainen kolikko antaa pelin lopussa arvonsa verran pisteitä. Kinkkistä, mutta kiehtovaa.

Sekalaisia settejä ja sankareita

Kääpiöiden pisteytys on taas monesta settienkeräyspelistä tuttua huttua. Jokaisella kääpiötyypillä on oma värinsä ja väreillä on omat tapansa antaa pisteitä. Osa antaa suoraan kortissa olevan arvon verran pisteitä, toisten arvo kasvaa enemmän tai vähemmän korttien lukumäärän kasvaessa. Näin joihinkin väreihin pitää keskittyä enemmän, mikäli niistä mielii saada tarpeeksi pisteitä.

Pelkästään yhdenlaisia kortteja keräämällä harvoin pärjää, sillä peli rohkaisee keräämään tasaisesti kaikkia värejä. Aina kun saa kerättyä yhden jokaista eri kääpiötyyppiä, saa valita itselleen sankarikortin. Sankari on huomattavasti tavallista kääpiötä voimakkaampi ja se joko tuottaa paljon pisteitä tai sillä saa rikkoa jotain pelin sääntöjä.

Sankarikortteja on yhteensä 21 ja ne kaikki ovat heti valittavissa. Testipeleissä sankarien valinta ei saanut aikaan suuria aivojumeja, mutta vähän kokemattomampaa perhettä korttien määrä saattaa hämmentää. Olisin toivonut, että joka pelissä vain arvottaisiin tietty määrä sankarikortteja tarjolle. Silloin mukaan tulisi myös lisää vaihtelevuutta.

Joutuisa ja joustava

Pelaajamäärältään Nidavellir on aika joustava kaveri. Nelin- ja viisinpeli ovat melko samankaltaisia kokemuksia. Kolminpelissä kierroksia on enemmän, jolloin korttien keräilyyn annetaan enemmän aikaa. Myös muiden pelaajien aiheuttamaa kaaosta on vähemmän. Tästä syystä kolminpeliä pidetään parhaimpana tapana pelata, mutta minusta erot eivät ole kovin suuret – peli toimii hyvin kaikilla näillä määrillä.

Ainoastaan kaksinpeli on vähän rampa. Ei sekään ole kelvoton kokemus, mutta kaksinpelissä joka kievarissa on kolme korttia, jolloin viimeiseksi jäänyt pelaaja saa valita kahden kortin väliltä. Tämä tekee settien keräämisestä helpompaa ja pelistä tulee vähän liian löysä ja lepsu.

Peli pysyy myös vauhdikkaana, sillä asioita mietitään pääosin aina samaan aikaan. Jos säännöt ovat kaikilla tiedossa, yhden pelin saa pelattua reiluun puoleen tuntiin. Harva peli pystyy tarjoamaan yhtä kiperiä päätöksiä tähän aikaikkunaan.

Toimiva tilahirmu

Nidavellir on “korttipeliksi” melkoinen tilasyöppö. Peli vie ruhtinaallisesti tilaa eri korttipinoineen, -kasoineen ja -telineineen. Pelin olisi voinut toteuttaa kokonaan kortein, jolloin se mahtuisi pienemmällekin pöydälle. Ylimääräiset osat ja telineet ovat kuitenkin pelille hyvä juttu ja osaltaan nopeuttavat pelaamista.

Viimeinen nillityksen aihe on paikoittain epäselvä ja pitkähkö sääntökirja, joka antaa pelistä vähän turhan hankalan kuvan. Nidavellir on kuitenkin selkeä peli ja pelaamisen luulisi onnistuvan jo 10-vuotiaiden lasten kanssa. Sääntökirjan ja sankarikorttien suuren määrän vuoksi en kuitenkaan voi aukottomasti suositella sitä perhepeliksi, mikäli perheet eivät ole lautapelejä juurikaan pelanneet.

Mutta kaikille muille peliä voi suositella lämpimästi. Kolikoiden päivittäminen antaa huutokauppailulle makua ja väriä ja peli soljuu eteenpäin rivakasti. Vaihtuvilla sankarikorteilla olisin valmis meuhkaamaan pelin puolesta suu vaahdossa, mutta nytkin nostan peukun iloisena pystyyn. Tätä kannattaa kokeilla!

Nidavellir: Thingvellir

Peliin on julkaistu myös ensimmäinen lisäosa Thingvellir. Lisäosa tuo mukanaan muutaman uuden sankarin, mutta suurin muutos on uusi kievari, (tai oikeastaan palkkasotilaiden leiri), josta huutokaupan voittaja voi halutessaan napata sopivan taistelijan tai esineen. Uudet kortit ovat normaaleja kääpiökortteja voimakkaampia ja antavat erilaisia tapoja kerryttää pisteitä.

En ole lisäosaa pelannut, joten en osaa sanoa, miten uudistukset vaikuttavat pelin tasapainoon. Noppapotti-blogissa lisäosaa ainakin kehuttiin.

Faktat Nidavelliristä

Suunnittelija: Serge Laget

Julkaisija: GRRRE Games (2020), Lautapelit.fi (2021)

Mutkikkuus: Nidavellir vaikuttaa alkuun vaikeammalta kuin oikeasti onkaan ja on lopulta aika yksinkertaista sokkohuutokauppaa. Vain sankarikorttien määrä voi alkuun hämmentää, vaikka muutamat vaikeimmat sankarit ohjeistetaan poistamaan ensimmäisillä pelikerroilla.

Onnen vaikutus: Mukana on enemminkin pelaajien ja korttien ilmestymisjärjestykseen liittyvää kaaosta kuin tuuria. Kaaos on kuitenkin hallittavissa, jos peliä osaa lukea.

Vuorovaikutus: Huutokauppa voi olla välillä hyvinkin intensiivistä ja toiselta voi napata juuri sen tärkeimmän kortin nenän edestä. Muiden peliä on siis seurattava.

Teema: Teema on tavallista fantasiahöttöä. Myös ulkonäöltään peli on vähän vaisu. Värimaailma on harmaan eri sävyjä, joissa muutama erivärinen viiri pilkahtelee. Toisaalta pelitilanne on näin myös helposti luettavissa.

Uudelleenpelattavuus: Sankarikorteissa ja kolikoiden päivittämisessä riittää pähkäiltävää useiksi pelikerroiksi, vaikka itse olisin toivonut mukaan vaihtuvia sankareita.

Kieliriippuvuus: Kielitaitoa ei vaadita.

Pelaajamäärä: 2–5.

Pituus: 30–45 minuuttia