Kategoriat
Peliarvostelut

Irish Gauge

Irlantiin rakennetaan rautateitä. Irish Gaugen pelaajat ovat sijoittajia, jotka omistavat rautatieyhtiöiden osakkeita, kehittävät maan pikkukaupunkeja suuremmiksi ja keräävät osinkoja rautatieomistuksistaan.

Alunperin vuonna 2014 Winsome Gamesin julkaisema Irish Gauge sai vuonna 2019 uuden ilmeen toisen laitoksen myötä. Capstone Games ei säästellyt komponenttien laadussa eikä kuvituksessa, sillä pelin kuvittajana toimii itse Ian O’Toole, joka on tunnettu muun muassa Vital Lacerdan pelien kuvittajana.

Upeasta kuvituksesta ole tietenkään haittaa, kun itse pelikin on erinomainen. Irish Gauge on oikein edullinen ja kompakti ensikosketus kuutiojunapelien maailmaan!

Irish Gaugen kansi

Kuutiojunailua

Irish Gauge on perinteinen junapeli, jossa ostellaan osakkeita, rakennetaan ratoja ja yritetään rikastua. Pelissä on mukana viisi eri rautatieyhtiötä, joilla jokaisella on kahdesta neljään osaketta.

Peli alkaa sillä, että jokaiselta yhtiöltä myydään pakkohuutokaupalla yksi osake, jonka jälkeen keltaisen CBSC-yhtiön osakkeen omistaja aloittaa pelin.

Vuorollaan pelaajilla on valittavana yksi neljästä eri toiminnosta: radan rakentaminen, kylän päivittäminen kaupungiksi, osakkeen huutokauppaaminen tai osingonjako. Tätä jatketaan, kunnes kaikki pelissä olevat kuutiot ovat pelilaudalla, joko kyliä päivittämällä tai osingonjaon kautta. Lopussa rahat ja osakkeissa lukeva arvo lasketaan yhteen ja rikkain voittaa.

Radan rakentaminen on hoidettu hyvin pelkistetysti eräänlaisella toimintapistemekaniikalla. Saat rakentaa rataa vain yhtiöillä, joiden osakkeita omistat, mutta et tarvitse enemmistöä vaan yksikin osake riittää.

Aina kun rakennat rataa, sinulla on kolmen pisteen verran toimintoja. Tyhjät, helpot maastot ja kaupungit maksavat vain yhden toimintapisteen, kun taas varatut (jonkun muun yhtiön rata on jo heksalla) maksavat puolitoista pistettä. Hankalimmat heksat ovat kahden pisteen hintaisia ja niihin mahtuu vain yhden yhtiön junarata, joten alussa kannattaa ehtiä ensimmäisenä tiettyihin heksoihin ja kaupunkeihin.

Pelilauta lintuperspektiivistä
Kuva: Ville Heinonen

Mulle, sulle, mulle..

Pelin alussa tiettyihin kaupunkeihin on arvottu seitsemän kuutiota. Kuutioita on kolmea eri väriä. Kun osingonjaossa pussista nostetaan kolme kuutiota, vain sen väriset kaupungit ja kylät, jotka osuvat reitin varrelle, maksavat rahaa kullekin yhtiölle (£4 kaupungeista, £2 kylistä).

Jos omistat ainoana pelaajana yhtiön osakkeita, saat itse pitää kaikki tulot. Jos taas itse omistat kaksi ja toinen pelaaja yhden, jaetaan tulot kolmella ja tästä summasta saat itse pitää kaksi kolmasosaa.

Pelin aikana pieniä kyliä voi päivittää kaupungeiksi valitsemalla haluamansa värisen kuution ja laittamalla sen laudalle, mutta samalla tämä johtaa siihen, että kyseistä kuutiota on yksi vähemmän pussissa, jolloin sen väriset kaupungit eivät välttämättä tuota jatkossa yhtä usein tai enää ollenkaan, jos pussista vietiin viimeinen kuutio kyseistä väriä.

Kyseessä on aivan loistava mekanismi, joka myös tasapainottaa peliä. Jos alussa yksi pelaaja rikastui yhtiöllä, jotka ajoivat vain valkoisiin kaupunkeihin eikä valkoisia kuutiota enää ole, kyseinen pelaaja ei saa enää kyseisistä kaupungeista tuloja.

Jos pussista nousee vain yhtä väriä, saa tuotot vain kerran, ei kolminkertaisesti. Osingonjaon jälkeen pussin sisältö kaadetaan aina pöydälle, jolloin pelaajat pääsevät aina näkemään ja arvioimaan mitkä värit ja kaupungit tulevat vielä tuottamaan pelin aikana.

Lähikuva Irish Gaugen kuutioista
Pussista nousevat kuutiot ovat kaikki kaikessa. Kuva: Ville Heinonen

Éire go, Deo

O’Toolen kuvittama Irlannin kartta on kieltämättä oikein hienon näköinen, muttei kuitenkaan sekava, mikä on erittäin tärkeää sillä laudalla vallitsevan pelitilanteen täytyy näkyä selkeästi kaikille pelaajille.

Ruutujen rajat erottuvat selkeästi ja eri maastotyypit on myös helppo erottaa toisistaan. Laudan eri puolilla olevat infokentät ovat loistava lisä ja täten pelin sääntövihkoa ei tarvita ollenkaan pelin aikana, kun kaikki tärkeä tieto löytyy jo laudalta.

Pelilaudan ohjeet rakentamisen hinnoista
Rakentamisen kustannuksista ei ole mitään epäselvyyttä, asia lukee selvästi pelilaudalla. Kuva: Ville Heinonen

Joko se loppui?

Pelin lyhyestä kestosta johtuen jokainen päätös tuntuu merkittävältä ja jokainen osingonjako on jännittävä. Mitä pussista nousee, kuka saa rahaa ja kuinka paljon? Sama pätee huutokauppoihin – huutaako nyt itsensä kipeäksi vai pitäisi rahaa säästää johonkin muuhun osakkeeseen?

Irish Gauge on malliesimerkki pelistä, joka yhdistää raskaimpien 18XX-tyylisten pelien parhaat puolet, mutta tekee sen hyvin elegantilla tavalla, kutistaen kokemuksen tunnin pakettiin. Peli on hauska, jännittävä ja strateginen ja täynnä mielenkiintoisia valintoja alusta loppuun asti.

Irish Gaugen rahakortit
Ian O’Toolen graafinen suunnittelu on hienostunutta. Kuva: Ville Heinonen

Faktat Irish Gaugesta

Suunnittelija:

Julkaisija: Winsome Games (2014), Capstone Games (2019)

Mutkikkuus: Toiminnot ovat yksinkertaisia, mutta kokonaiskuvan näkemisessä saattaa uudella pelaajalla kestää. Pelin opettamisessa työläintä on osingonjakovaiheen opettaminen niin, että kaikki pelaajat varmasti ymmärtävät mistä ja miten yhtiöt ja täten myös pelaajat saavat rahaa.

Onnen vaikutus: Tästä voi olla monta mieltä, sillä pussista vedettävät kuutiot tulevat tottakai satunnaisessa järjestyksessä. Pussissa olevat kuutiot ovat toki avointa tietoa, joten jokaisella pelaajalla on sama tieto todennäköisyyksistä. Pelissä voi olla pienimuotoista “rikkaat rikastuvat” kierrettä, jos köyhimmät pelaajat eivät puhalla yhteen hiileen.

Vuorovaikutus: Suurta. Välillä joudut tekemään toisen pelaajan kanssa tiimityötä, etenkin jos omistatte kaksin todella tuottavan yhtiön. Kartta on pieni, jolloin myös hyvistä reiteistä käydään kovaa kilpailua.

Teema: Kuutiojunailua Irlannissa. Toivon, että junateema ei karkoittaisi potentiaalisia pelaajia, sillä itse peli on todella timanttinen.

Uudelleenpelattavuus: Lyhyestä kestosta huolimatta jokainen peli tuntuu olevan erilainen. Pelissä on monenlaisia lähestymistapoja ja peli voi kehittyä hyvin eri tavoin pelaajien toimista riippuen.

Kieliriippuvuus: Sääntökirjan lisäksi pelissä ei ole paljoa tekstiä.

Pelaajamäärä: 3–5. Peli toimii hyvin eri pelaajamäärillä, mutta suosisin vähintään neljää

Pituus: 60 min, kokeneilla pelaajilla saattaa mennä nopeamminkin.

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *