Inquisitio

Inquisitio on mielenkiintoinen peli. Se voitti vuonna 2006 Suomen lautapeliseuran ensimmäisen pelisuunnittelukilpailun ja on käynyt läpi pitkän ja hartaan pelitestausprosessin. Kesti kuitenkin kolme vuotta, että pelin suunnittelija Jani Rönkkönen löysi pelilleen julkaisijan suomalaisen Tuonela Productionsin kautta.

Tähän on ilmeinen syy, sillä Inquisition teema on vuoden 1609 noituuden kitkemiseksi järjestetyt pahamaineiset kuulustelut, mikä on erityisesti osassa Eurooppaa tabun kaltainen aihe. Inquisition korttivetoinen mekaniikka tukee hyvin teemaa ja käsittelee aihetta humoristisesti, mutta kuitenkin aiheen vakavuuden tunnustaen.

Jos pelin tausta kiinnostaa, lue Rönkkösen kirjoittama Inquisitio -pelin taustaa käsittelevä artikkeli.

Pelin kulku

Pelaajat ovat kuulusteluihin joutuneiden syytettyjen asemassa. He odottavat vuoroaan kuulusteluun, joka tapahtuu ilkeitä kidutusmenetelmiä käyttäen. Jokaisen vuoron alussa pelaajat näkevät ensin sen, mistä heitä syytetään sekä kidutusmenetelmän, jota kuulusteluun joutuvaan hahmoon käytetään. Tämän jälkeen pelaajat ryhtyvät lahjomaan kuulustelijaa. Tarjoamalla riittävän lahjuksen voi välttää kuulustelun. Ongelma on kuitenkin se, että kuulustelija on ahne ja maksamalla vähän lisää muutkin pelaajat voivat lahjoa kuulustelijan.

Lopulta yksi pelaajista alistuu kuulusteluun ja paljastaa haetut tuntomerkit kädestään, jos hänellä niitä on. Tunnustaminen tapahtuu joko siksi, että pelaajalta on rahat loppu tai siksi, että hän katsoo alistumisen olevan taktisesti viisasta. Kuulusteluhuoneessa pelaajalla on kaksi vaihtoehtoa: hän voi joko tunnustaa tai tulla kidutetuksi.

Tunnustaessaan syytteen pelaaja saa eteensä syytekortin, joka tuo hänelle syytepisteitä pelin lopussa, mutta hän saa myös syyttää yhtä kanssapelaajaa osallisuudesta rikokseen ja vaatia tätä paljastamaan tietyn tuntomerkin kortit kädestään. Kidutukseen alistuminen puolestaan heikentää pelaajan fyysistä ja henkistä kuntoa ja lisää hänen tuntomerkkiensä määrää (kidutuksessa syntyneitä arpia voidaan käyttää pelaajaa vastaan myöhemmissä kuulusteluissa).

Jos pelaaja tunnustaa syytteen, kuulustelijakortti jää pöydälle odottamaan pelin loppumista ja kortissa olevat symbolit toimivat kertoimina lopun syytepisteitä laskettaessa kyseisen symbolin korteille. Kidutukseen alistuminen puolestaan johtaa siihen, että kuulustelija ei onnistu tehtävässään ja poistuu pelistä kokonaan eikä siten lisää kertoimia pelin loppuun.

Peli päättyy, kun kuulustelijakortit loppuvat. Tämän jälkeen pelaajat laskevat syytepisteensä, joita saa tunnustetuista syytöksistä sekä paljastetuista ja kädessä olevista tuntomerkeistä. Eniten syytepisteitä kerännyt pelaaja häviää automaattisesti pelin ja hänet poltetaan elävänä roviolla. Henkiin jääneistä pelaajista voittaja on se, joka on fyysisesti ja henkisesti selviytynyt kuulusteluista kaikkein parhaiten.

Toimivat mekaniikat ja vahva teema

Inquisitio on mielenkiintoinen peli. Peliä on selvästi kehitetty pitkään, sillä peli on mekaniikoiltaan loppuun hiottu ja se tarjoaa mukavasti haastetta kaikentasoisille pelaajille. Inquisitio ei missään nimessä ole puhdas tuuripeli, vaan pelaajilla on mahdollisuus vaikuttaa niin omaan kuin vastustajienkin peliin omilla valinnoillaan.

Peli on myös erittäin temaattinen, mikä merkitsee, että pelaajat ihan rehellisesti pyrkivät välttämään kuulusteluja, koska ne ovat epämiellyttäviä ja toisaalta kuulusteluihin jouduttuaan pelaajat pääsääntöisesti tunnustavat tehneensä rikoksen. Pelin teemaa tukee hienosti toteutettu korttien kuvitus, joka on erityisesti kidutusmenetelmäkorttien kohdalla ehkä jopa hiukan liiankin realistista. Veikkaisin, että nimenomaan teema on se, joka kannattelee peliä niiden pelaajien keskuudessa, jotka teemasta pitävät. Kolikon kääntöpuolena teema on saattaa myös vieraannuttaa tietyt pelaajat pelin parista pois.

Vaikka pelin kuvitus on kautta linjan upeaa, niin paikoitellen kortit ovat varsin tummia ja niiden katseleminen huonommin valaistuissa tiloissa on työlästä. Lisäksi pelin säännöt voisivat olla selkeämmät ja erityisesti sääntöjen jakaminen tiheämmin vaihtuviin kappaleisiin olisi helpottanut sääntöjen lukemista ja hahmottamista huomattavasti.

Faktat Inquisitiosta

Pituus: 60 min