Equinox

Equinox ei ole täysin uusi tapaus, vaan jo monen reinkarnaation kokenut vedonlyöntikorttipeli. Alunperin tämä Reiner Knizian peli ilmestyi jo vuonna 1996 nimellä Grand National Derby. Tällöin vetoa lyötiin hevosten puolesta. Myöhemmin ilmestyi Areena -–Titaanien taisto (joka puolestaan pohjautuu Titan: the Arenaan), sekä Galaxy: The Dark Ages. Versioita on siis putkahdellut 25 vuoden aikana tasaiseen tahtiin.

Equinox liippaa teemaltaan lähinnä Titaanien taistoa, sillä myös nyt toisiaan vastaan kilpailevat erilaiset myyttiset öttömönkiäiset. Olennot eivät kuitenkaan taistele enää kuolemaansa saakka, vaan juhlivat pelin nimen mukaisesti päiväntasausta ja kisailevat “ystävämielisesti” toisiaan vastaan. Vähän pliisu näkökulma ja temaattisesti tylsähkö vaihtoehto, mutta olkoon menneeksi.

Ja kun pelin on julkaissut Plan B, niin pelistä on tietenkin julkaistu versiot kahdella eri kannella. Eroja pelien välillä ei muuten ole. Golem-versiokin on tulossa myöhemmin.

Panokset pöytään

Oma vuoro on yksinkertainen: halutessaan voi “ennustaa” eli lyödä vetoa, sen jälkeen pelataan yksi kortti. Kun kaikille olioille on pelattu kortti, katsotaan, kenen kortissa on pienin numero. Se olio tippuu pois pelistä ja seuraava kierros alkaa. Lopuksi mukana on yleensä enää kolme öpöttiä ja niihin panostaneet saavat pisteitä.

Oikea-aikainen ennustaminen on tärkeä osa peliä ja, niin kuin hyvässä vedonlyöntipelissä pitääkin, se on tehty sopivan kimurantiksi. Panostamisessa tulisi käyttää harkintaa, sillä se maksaa yhden omista ennustuskivistä. Kiviä on vain viisi, ja kun ne on käytetty, ei enää ennustella. Ensimmäisillä kierroksilla veikkailu on lisäksi melkoista arvailua, eikä olion menestystä voi hahmottaa varmuudella.

Toisaalta peli rohkaisee tuhlaamaan ennustuskivet aikaisin, koska aikaisista veikkauksista saa eniten pisteitä. Nopeus on valttia myös siksi, että ennustuksia saa kierroksen aikana tehdä jokaiselle oliolle vain kerran. Suosituimmat olennot on nopeasti veikattu tukkoon.

Peliä sekoittaa vielä “salainen ennustus”, jonka voi tehdä kerran ja vain silloin, kun kaikki otukset ovat vielä pelissä mukana. Tämä panos on nimensä mukaisesti muilta salassa ja siitä saa eniten pisteitä. Mikäli muut saavat vihiä salaisesta panoksesta, joutuu oma ennakkosuosikki helposti maalitauluksi.

Erikoisia voimia

Aikainen panostus on tärkeää myös siksi, koska sillä saa käyttöönsä erikoisvoimia. Normaalisti oliolle pelattu kortti ei tee mitään, mutta jos otukseen on satsannut eniten, saa samalla aktivoida sen taikavoiman.

Voimat ovat monipuolisia ja melko villejäkin. Esimerkiksi Moss man napsii epäonnistuneet ennustuskivet takaisin käyttöön, Goatman vie toisen pelaajan kortteja ja Fungy aktivoi jo poistettujen olioiden voimia. Osa voimista vaikuttaa ensisilmäyksellä epätasapainoisilta, mutta yhden otuksen taikavoimia ehtii pelin aikana käyttämään yleensä vain pari kertaa. Mitään hurjia komboja ei siis pääse rakentelemaan.

Taikavoimat tuovat peliin mukavasti vaihtelua, vaikka samalla ne nostavat pelin aloituskynnystä. Joka kerta mukana on 14 olennosta kahdeksan. Areena – Titaanien taistossa erikoisvoimat oli selitetty suoraan korteille, nyt sama hoidetaan symboliikan avulla. Valitettavasti symboliikka on hämärää ja epäintuitiivista, joten alkuun jokainen voima on käytävä yhdessä läpi.

Eikä pelissä ole edes apulappuja, vain yksi liite ohjekirjan takana. Tämä johtaa ohjekirjan jatkuvaan ojenteluun pelin ensimmäisillä kierroksilla. Erikoisvoimat siis täytyy opiskella ulkoa tai tulostaa kaikille pelaajille kopiot ohjekirjan takaosasta.

Kolmin aina kaunihimpi

Pelin ennustusten kinkkisyydestä puhuin jo aiemmin, mutta ei korttien pelaaminenkaan helppoa ole. Aluksi sitä miettii, että “hei, minäpä säästän parhaat kortit viimeisiä kierroksia varten, jotta varmistan voittajakandidaattini menestyksen”. Mutta silloin oliolle aletaan pelaamaan alhaisia kortteja ja se on vaarassa pudota jo alkumetreillä. Kovien korttien nopea pöytääminen taas vaikeuttaa viimeisiä kierroksia ja saattaa antaa vihiä salaisista ennustuksista.

Ja entäs ne erikoisvoimat? Kenen voimia voin edes käyttää? Hyödynkö niistä mitään? Pitäisikö hypätä jonkun toisen kelkkaan vai panostaa vain omaa ehdokasta entistä innokkaammin? Entä saanko pelattua kortit niin, että pääsisin itse lopettamaan kierroksen? Tällaisia ratkaisuja pelissä joutuu pohtimaan tasaiseen tahtiin, mikä on hyvä juttu.

Se, miten paljon omat ratkaisut peliä sitten edistävät, on vaikeampi puntaroida. Korttituuria on jonkin verran, mutta ei mahdottomasti. Suurempi ongelma on muiden pelaajien aiheuttama kaaoselementti.

Tämä korostuu erityisesti suuremman pelaajamäärän peleissä. Nelinpeli on vielä hauskaa hupia, mutta viisinpelissä ennustukset ovat pelkkää pimeässä haahuilua. On tässä silti enemmän mielekkäitä valintoja kuin esimerkiksi “Räjähtelevissä kissimirreissä”, mutta viisinpeliä kannattaa nakutella aika rennolla otteella.

Kaksinpelissä osa peleistä on ihan mukavia, mutta osassa korttituuri pilaa pelin tylysti. Equinoxia (sekä sen edellisiä versioita) pidetäänkin aika universaalisti täydellisenä kolminpelinä ja sitä se onkin. Tällöin pelissä on juuri sopivassa suhteessa kaaosta sekä hallinnan tunnetta. Minulle Equinox on pelkästään kolmen, maksimissaan neljän pelaajan peli.

Upea, muttei ongelmaton versio

Jos jo omistaa Areena – Titaanien taiston, pitäisikö uusi versio hankkia? Niin, se on hyvä kysymys. Kuvitukseltaan Equinox on kaunis, siis todella kaunis ilmestys. Titaanien suurin kompastuskivi oli rujo ulkonäkö ja vähän huolimaton lokalisointi ja molemmat loistavat nyt poissaolollaan. Mukaan on ympätty myös kaksi uutta olentoa, joten uudelleenpelattavuus nousee entisestään.

Samalla pelin tuotantopuolella on tehty melko erikoisia ratkaisuja. Pelaajien ennustuskivet on tarkoitus säilöä pienissä pusseissa. Miksi? Ohjekirjan mukaan pelaajat tietävät näin toistensa värit, mutta emme nähneet näille pusseille koskaan mitään tarvetta. Kortitkin mahtuvat vain vaivoin laatikkoon, koska keskimmäinen lokero on paria milliä liian pieni kortteja varten. Se tila menee nyt käytännössä hukkaan.

Tähän kun lisää sen, että laatikko on neljä kertaa isompi kuin Areena – Titaanien taiston näppärän kokoinen boksi, niin valinta ei ole kovin selvä. En kuitenkaan itse haikaile entisen version pariin, kuvitus on sen verran onnistunutta.

Erikoinen, mutta palkitseva

Uusille pelaajille Equinox on joka tapauksessa harkitsemisen arvoinen hankinta, jossa on paljon sellaista, mitä ei monesta muusta pelistä löydy. Kaaoksen ja korttien pelaamisen tanssi on kiehtovaa ja kontrollin hallinnassa voi kehittyä ajan myötä. Eikä kevyitä vedonlyöntipelejä ole tarjolla ainakaan liikaa.

Sopivan peliseuran etsiminen voi kuitenkin olla haastavaa. Peli on sopivan yksinkertainen ja satunnainen jopa perhepeliksi, mutta symboliikka ja pienet sääntönippelit tekevät pelistä alkuun hieman raskassoutuisen. Harrastajat saattavat taas karsastaa kaoottisuutta ja tuuripitoisuutta.

Sopivassa porukassa peli kuitenkin toimii ja tarjoaa taktisten valintojen lisäksi hauskoja, mieleenpainuvia tilanteita. Juuri niitä pidän onnistuneen pelin tärkeimpinä tunnusmerkkeinä.

Faktat Equinoxista

Suunnittelija: Reiner Knizia

Julkaisija: Plan B Games (2021)

Mutkikkuus: Korttipeliksi pikkusääntöjä on jonkun verran, samoin otusten erikoisvoimien opettelussa ja tajuamisessa kuluu aikaa. Kun homman sisäistää, peli on itsessään hyvin selkeä ja sulava tapaus.

Onnen vaikutus: Sopivat kortit auttavat pelissä pärjäämistä huomattavasti. Tasapaino on kolmella pelaajalla kuitenkin kohdillaan, sitä useammalla kaaos lisääntyy huomattavasti.

Vuorovaikutus: Tässä pelissä voi kaveria suolata aivan huolella ja toiselle tärkeiden olentojen poistaminen on kannattavaa. Toisaalta peliä voi pelata myös tahdikkaammin, joten se soveltuu myös perhepeliksi isompien lasten kanssa.

Teema: Päiväntasausta juhlivat ja toisiaan vastaan kisailevat öpötit on teemana harmiton. Ei ehkä temaattisesti nappivalinta, mutta sopii tämäkin. Kuvitus on kyllä upea.

Uudelleenpelattavuus: Eri otuksia on 14, joten yhdessä pelissä näkee vasta noin puolet. Eri kombinaatioista riittää siis vaihtelua hyvin ja pelissä on sopivasti uutta opittavaa vielä useamman pelikerran jälkeenkin.

Kieliriippuvuus: Pelaaminen ei vaadi lukutaitoa. Toki symboliikka on aika erikoista, joten jos niitä ei tiedä, ne pitää ohjeista kyetä lukemaan.

Pelaajamäärä: 2–5.

Pituus: Tunteroinen.