Doom Lautapeli

Doom lienee tietokonepelinä useimmille tuttu. Sarja on nähty jotakuinkin kaikilla koneilla, joilla vain voi pelata ja elokuvaversiokin on tehty – miksei siis lautapeliä? Steve Jackson Games on lähestynyt samaa teemaa jo aikaisemmin Frag-pelillään, mutta ei lainkaan niin näyttävästi kuin Fantasy Flight Games nyt.

Doom on lautapelinä velkaa menneille. Suomessakin paljon ystäviä saaneet HeroQuest ja sen avaruusversio Space Crusade ovat Doomin henkisiä esi-isiä, ja etenkin Games Workshopin astetta vakavampi Space Hulk on ollut varmasti tärkeässä esikuvan osassa Doomia kehiteltäessä.

Pelin idea

Yksi pelaajista ottaa pelinjohtajan roolin, muut ohjastavat avaruusmerijalkaväen sotilaita. Tukikohdassa on tapahtunut ulottuvuuksienvälinen hämminki ja ennen rauhaiset käytävät tulvivat demoneita ja muita hengenvaarallisia otuksia. Pelaajilla on pelattavasta skenaariosta riippuen joku tehtävä, mutta käytännössä he kulkevat käytäviä pitkin tappaen kaiken mikä liikkuu ja yrittäen olla tulematta tapetuiksi.

Matkan varrelta mukaan tarttuu hyödyllistä tavaraa, kuten uusia aseita ja panssareita. Aseet syövät kuitenkin ammuksia, joten jonkin verran on mietittävä, mikä ase sopii mihinkin tilanteeseen. Rajalliset ammukset pakottavat myös pohtimaan, onko kaikkea liikkuvaa oikeastaan pakko tappaa. Joka tapauksessa peli vaatii pelaajilta tiukkaa yhteistyötä, muuten voiton vie tunkeilijaa pelaava pelinjohtaja.

Doom on näyttävä peli. Laatikosta löytyy hurja läjä tavaraa, muun muassa erilaisia käytäviä ja huoneita, joista kartat kootaan ja runsaasti hirviöitä ja pelaajien hahmoja kuvaavia figuureja. Tunnelmaa riittää, varsinkin jos innostuu maalaamaan figuurit.

Säädönvaraa

Doomin pelimoottori on käytännössä varsin toimiva. Säännöt ovat pitkät, mutta kun ne oppii, pelaaminen käy kätevästi. Erilaiset aseet toimivat eriväristen noppien yhdistelmillä – tämä idea on kertakaikkisen erinomainen. Käyttämällä erilaisia noppia pystytään simuloimaan hyvin erityyppisiä aseita. Haulikko esimerkiksi on ammussyöppö, mutta erittäin tehokas lähikontakteissa. Jos haluaa ampua kauemmas, kannattaa valita toinen ase.

Pelin vaikeustasosta on ollut paljon puhetta nettifoorumeilla. Konsensuksesta en ole selvillä — sitä tuskin onkaan — mutta ilmeisesti vaikeustaso riippuu jonkin verran pelaajamäärästä. Kahdella soturilla on vaikeampaa kuin neljällä, vaikka hirviöiden määrä riippuukin pelaajien määrästä.

Syytä huoleen ei kuitenkaan ole, sillä peli tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia muutoksiin ja muokkauksiin. Doom ei ole erityisen hyvä peli satunnaiseen pelailuun, mutta aktiiviselle pelaajalle peli on alkuperäisen tietokone-Doomin tapaan melkoinen kotisääntöjen ja erilaisten viritysten aarreaitta. Skenaarioitakin on rajallisesti, mutta uusien skenaarioiden laatimisessa on oma hupinsa.

Lisäosat ja sukulaiset

Doom: The Boardgame Expansion Set laajentaa peliä joka suuntaan. Uusia hirviöitä, uusia kortteja, uusia kartanpaloja ja tietokoneversiosta tutut DeathMatch ja Capture the Flag -pelitavat. Laajennosta ei ole ainakaan vielä saatavissa suomenkielisenä, mutta englanninkielinen lisäosa toimii kyllä suomenkielisen pelin kanssa. Suomenkielinen Doom on toisaalta loppuunmyyty, eikä uutta painosta ole tiettävästi tulossa, joten englanninkielinen peli on vähän pakkohankinta muutenkin.

Descent: Journeys in the Dark käyttää samaa pelimekaniikkaa, mutta sijoittuu tulevaisuuden Marsin sijasta Runebound-lautapelistä tuttuun Terrinoth-fantasiamaailmaan. Mikäli fantasiateema kiinnostaa scifiä enemmän, Descent on parempi valinta.

Mikäli teemalla ei ole merkitystä, Descent on todennäköisesti parempi vaihtoehto, sillä myöhemmin ilmestyneenä sen pelimekaniikka on Doomia hiotumpaa. Tietysti mikäli suomenkielisyys on kriteeri, silloin Doom on ilmeinen valinta.

Suunnittelija: Kevin Wilson
Julkaisija: Fantasy Flight Games, Lautapelit.fi
Ilmestymisvuosi: 2005
Pelaajamäärä: 2-4
Pituus: 120-180 min