Kategoriat
Peliarvostelut

Dice Town

Dice Town heittää pelaajat pelin nimeä kantavaan kaupunkiin, jossa villi länsi on vielä voimissaan. Kaupungissa ei kuitenkaan tarvita aseita, vaan erimielisyydet ratkaistaan puhtaasti nopilla. Länkkäriteemaa vahvistaa erinomainen kuvitus, josta vastaa muun muassa Ghost Storiesista tuttu Pierô. Dice Townin on suunnitellut lautapelaajille tuttu kaksikko Bruno Cathala ja Ludovic Maublanc.

Pelin idea

Dice Townin kansiPelissä on tarkoitus rakentaa nopista sarjoja, joilla lunastetaan laudalla olevia toimintoja ja hyödykkeitä. Jokainen pelaaja saa pelin alussa 5 noppaa ja pinkan seteleitä. Nopat eroavat tavallisista nopista, sillä numeroiden 1-6 sijaan noppia koristavat lukuisat pokerisymbolit. Noppia heitetään yhtä aikaa muiden pelaajien kanssa ja jokainen säilyttää niistä ainoastaan yhden. Tätä sääntöä voi kiertää käyttämällä rahaa, jolloin pelaaja voi päättää, ettei pidä yhtään noppaa tai vaihtoehtoisesti pitää useamman kuin yhden nopan. Nopat valitaan salassa ja paljastetaan yhtä aikaa. Tämän jälkeen paljastetut nopat siirretään syrjään ja pelaajat heittävät jäljelle jääneitä noppiaan. Tätä toistetaan, kunnes pelaajat ovat paljastaneet kaikki noppaansa.

Seuraavaksi aktivoidaan laudan toiminnot. Pelaajan voittamat toiminnot ja hyödykkeet riippuvat heitetyistä sarjoista: esimerkiksi pelaaja, jolla on eniten patayhdeksikköjä, saa noppien lukumäärää vastaavan määrän kultahippuja. Lisäksi pelaajilla on mahdollista ryöstää pankki (eniten herttakymppejä), nostaa toimintakortteja (eniten sotilaita), ryöstää toisten pelaajien kortteja (eniten kuningattaria) tai tulla seriffiksi, joka ratkaisee mahdolliset tasapelit (eniten kuninkaita). Myös paras pokerikäsi palkitaan pistekorteilla.

Pelaajat, jotka eivät saaneet mitään kierroksen aikana saavat hekin noppatuloksesta riippuen muun muassa ryöstellä toisten pelaajien rahoja tai kultahippuja. Pelin lopussa pisteitä saa lähes kaikesta kerätystä krääsästä aina kultahipuista pistekortteihin ja seteleistä seriffin lätkään.

Peli menossa. Kuva: Dong Hyuk Song / BGG
Kuva: Dong Hyuk Song / BGG

Kevytmielistä hulluttelua

Dice Town ei ole erityisen syvällinen peli. Mahdollisuuksia on rajoitetusti ja noppien läsnäolon vuoksi tuurilla on pelissä melko suuri merkitys. Lisäksi mukana on paljon vuorovaikutusta ja ilkeilyä, jolloin pelaajien kortit, kultahiput ja setelit vaihtavat omistajaa lähes joka vuoro. Peli onkin pitkälti kaoottista ja useita vuoroja kestäviä strategioita on turha suunnitella.

Pelaajien välinen vuorovaikutus ja bluffaaminen ovat kuitenkin ne seikat, mitkä herättävät Dice Townin eloon. Kortteja varastettaessa syytökset lentävät puolelta toiselle, kun pelaajat miettivät, kenellä on pelin arvokkaimmat pistekortit. Seriffiäkin voi ja kannattaa lahjoa, mikä johtaa joskus kiihkeisiin sanailuihin ja huutokauppoihin pelaajien välillä.

Kaiken kaikkiaan Dice Town tarjoaa kevyttä ja nättiä pelattavaa monenlaisiin tilanteisiin. Yksinkertaisuuden vuoksi pelin ääreen voi houkutella vähemmän pelaavia ja toisaalta se toimii harrastajille kevyenä fillerinä. On sääli, että peliä ei ole suomennettu, sillä Dice Townia voisi pelata helposti myös vanhempien lasten kanssa.

Onneksi BoardGameGeekistä löytyy peliin tyhjät pohjat toimintakorteille, jolloin omien suomennoksien tekeminen ja tulostaminen on suhteellisen helppoa. Vaikka pelissä on mukana myös pokeriteema, ei pokerin tunteminen ole elinehto — koska väri ja värisuora puuttuvat, muistuttaa pokerikäsien arvojärjestys Yatzyn lukuyhdistelmiä.

Faktat Dice Townista

Suunnittelija: ,

Julkaisija: Matagot (2009)

Mutkikkuus: Helppo ymmärtää. Pelin idea avautuu kaikille viimeistään ensimmäisen kierroksen jälkeen.

Onnen vaikutus: Vaikka omaan noppatulokseen voi rahalla jonkun verran vaikuttaa, pelkkä noppien läsnäolo ja yleinen kaoottisuus pitävät tuurielementin korkealla.

Vuorovaikutus: Suurta. Peli nojaa sosiaaliseen hauskanpitoon.

Teema: Pokeri ja villi länsi sopivat pelin henkeen hyvin, vaikka teema voisi olla mikä tahansa.

Uudelleenpelattavuus: Melko hyvä. Iloa riittää useampaan kertaan, mutta peliä jaksaa harvoin pelata heti uudelleen.

Kieliriippuvuus: Osassa korteista on tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–5. Kahdella pelaajalla peli on melko tylsä, kolmella pelaajalla kaaos ja tasapelit vähenevät, jolloin suurin osa pelin viehätyksestä katoaa. Mitä useampi pelaaja on mukana, sitä parempi.

Pituus: 45–60 minuuttia

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Sampsa Ritvanen

Innokas lautapelaaja ja luokanopettaja Oulusta. Kammoaa pitkiä, useita tunteja kestäviä harrastajapelejä. Pitää erityisesti hieman raskaammista perhepeleistä ja testailee mielellään uusia lastenpelejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *