Biotopia

Biotopiassa istutat niityllesi kukkia, jotka houkuttelevat voittopistei­tä tuovia perhosia. Perhosten toimintoja ja erikoiskortteja hyödyn­tämällä pyrit rakentamaan kukoistavan perhosniityn nopeammin kuin kilpailijat. Lisäpisteitä on tarjolla tehtäväkortteja suorittamal­la. Kyseessä on teemaansa sopivasti kaunis ja kepeä korttipeli.

Ota kortti tai pelaa kortti

Biotopia koostuu sadasta pelikortista ja viidestä tehtäväkortista. Pe­likortit ovat kiinnostavasti tuplakäyttöisiä: kaikkien selkäpuolella on kukka ja kääntöpuolella perhonen tai erikoistoiminto. Jokaisen kortin voi aina pelata kukkana, mutta perhosen tai erikoistoimin­non saa pelata vain, jos omalta niityltä jo löytyy kortin vaatima määrä kukkia.

Pelin kulku on yksinkertainen: vuorollaan saa joko ottaa kortin tai pelata kortin. Uuden kortin voi valita keskelle pöytää – eli “taivaal­le” – käännetyistä kolmesta kortista tai nostaa sokkona yhteisestä nostopakasta. Vuoronsa voi käyttää myös tehtäväkortin nappaami­seen, jos tehtävän vaatimukset on täytetty.

Pelattavat kortit asetetaan pöytään pelaajan eteen omalle “niitylle”. Kukat pelataan alariviin, perhoset liihottelemaan niiden ylle omalle rivilleen. Käytetyt erikoistoimintokortit menevät yhteiseen poisto­pakkaan eli “kompostiin”. Kädessä saa olla korkeintaan kuusi kort­tia, ja tarvittaessa myös ylimääräiset käsikortit on heitettävä kom­postiin.

Voittopisteitä saa oman niityn perhosista ja lunastetuista tehtävä­korteista. Kun jollain pelaajalla on 15 voittopistettä, käynnissä oleva kierros pelataan loppuun, minkä jälkeen eniten pisteitä kerännyt voittaa.

Perhoset ja tehtävät

Perhosia on kymmentä eri lajia, ja niiden pistearvo vaihtelee yhdes­tä kolmeen. Pistearvon mukana kasvaa myös vaativuus: yhden pis­teen lauhahiipijän voi pelata jo kahden kukan niitylle, mutta kol­men pisteen neitoperhonen tarvitsee peräti seitsemän kukkaa viih­tyäkseen.

Kukat eivät “kulu”, eli samoja kukkia voivat käyttää kaikki pelaajan perhoset. Jos siis onnistuu kasvattamaan niitylleen seitsemän kuk­kaa, voi pelata jo minkä tahansa perhosen. Nokkosperhonen on to­sin erikoistapaus: sen arvo ja kukkavaatimus nousevat sitä kor­keammiksi mitä enemmän niitä kerää.

Useilla perhosilla on myös lajikohtainen toiminto. Esimerkiksi sit­ruunaperhosen pelattuaan saa ottaa nostopakan päällimmäisen kor­tin ja pelata sen heti niitylleen kukaksi, auroraperhosella saa valita kompostiin heitetyistä korteista yhden käteensä. Suruvaippa toimii jokerina tehtäväkortteihin, eli sillä voi korvata tehtävän vaatimuk­sista puuttuvan perhoslajin.

Viisi erilaista tehtäväkorttia ovat kaikki aina mukana pelissä, ja jo­kainen on kahden pisteen arvoinen. Kolmessa tehtävänä on kerätä tietynlainen setti perhosia, yhdessä tavoitteena on seitsemän kuk­kaa omalla niityllä.

Viides tehtävä toimii eri tavalla: se pelaaja, jolla on pelissä eniten kaaliperhosia, pitää kulloinkin hallussaan “Most Large Whites” -tehtäväkorttia. Tämä kortti voi vaihtaa omistajaa pelin aikana, eikä sen lunastamiseen käytetä pelivuoroa. Muita tehtäväkortteja ei voi menettää kerran ne lunastettuaan, eli nopeus on valttia.

Tuplakukka, auringon­paiste ja kotelo

Perhoskorttien toiminnot eivät ole monimutkaisia, eivätkä sitä ole erikoiskortitkaan, joita on vain kolme erilaista. 

Mukava kortti on tuplakukka, joka sisältää kaksi kukkaa samassa kortissa, eli se kasvattaa niityn kukkien määrää tehokkaasti. Aurin­gonpaiste-kortilla saa nostaa kolme uutta korttia nostopakasta. Kä­sikorttiraja on kuitenkin pidettävä mielessä ja ylimääräiset heitettä­vä tarvittaessa pois. Molemmat vaativat niitylle vähintään kaksi kukkaa, jotta ne voi pelata.

Jännittävin toimintokortti on perhoskotelo: se vaatii vähintään kol­men kukan niityn, mutta sillä saa kääntää ympäri yhden omista kukkana pelatuista korteista perhoseksi. Tällöin perhosen kukka­vaatimuksesta ei tarvitse välittää (poikkeus: neitoperhosta ei saa kääntää esiin kotelolla), mutta perhosen pisteet ja toiminnon saa heti käyttöön.

Kotelon pelaaminen on hyvä tapa saada peliin vaativampia perhosia ja yllättää vastustajat, kunhan ottaa huomioon, että kääntämisen jälkeen niityllä on yksi kukka vähemmän. Kukkien väheneminen ei vaikuta niityllä jo oleviin perhosiin, mutta kädessä olevien pelaami­seen kyllä.

Korttituuria ja valintoja

Kaikki seurueet, joille olen Biotopian esitellyt, ovat pitäneet pelistä. Teema viehättää ja idea aukeaa pian kun päästään vauhtiin. Peli tuntuu toimivan mukavasti kaikilla pelaajamäärillä, myös kaksin. Välillä matsista tulee tiukan tasainen, toisinaan taas joku karkaa selvään voittoon.

Jo ensimmäisillä vuoroilla jokainen törmää keskeiseen valintaan: mitkä kädessä olevat kortit raaskii laittaa pöytään kukkana ja mitkä haluaa säästää pelattavaksi perhosena? Säästääkö arvokkaat perho­set, jotka on vaikeampi houkutella niitylle, vai hyödyntääkö hel­pommin pelattavien perhosten toimintoja? Minkä tehtäväkortin voisi saada lunastettua? Kukkana pelatun perhoskortin saattaa saa­da vielä käännettyä kotelolla, mutta aina ei koteloita tule käteen.

Korttituuri hallitseekin pelin kulkua varsin paljon. Monet perhos­ten toiminnot ovat mukavia, mutta kovin pitkälle peliään ei voi suunnitella niiden varaan, eikä toiminnoista pysty juurikaan raken­tamaan mehukkaita yhdistelmiä. Sopivassa kohdassa niistä voi kui­tenkin saada merkittävää etua. Ja tuohan jokainen perhonen myös pisteitä.

Toisten peliin ei juuri pysty vaikuttamaan, ja muita voikin olla vai­kea ottaa kiinni, jos jää pahasti takamatkalle. Tuuri vaikuttaa tähän­kin. Olen esimerkiksi pelannut nelinpelin saamatta yhtään tupla­kukkaa, joka on lähes välttämätön vaativimpien perhosten houkut­teluun tarpeeksi nopeasti. Kaksinpelissä taas ei aina nähdä esimer­kiksi yhtään arvokasta ja harvalukuista neitoperhosta, koska pakka kuluu niin hitaasti.

Erilaisia teitä pisteisiin on kuitenkin useita. Voi yrittää kerätä esi­merkiksi nokkosperhosia tai kaaliperhosia, koota tiettyjä lajeja teh­täväkorttien saamiseksi tai pelata niitylle paljon kukkia ja niitä vaa­tivia arvokkaita perhosia. Koska kaikkia asioita ei voi tavoitella yhtä aikaa, valintoja on tehtävä sen mukaan, mitä kortteja saa.

Osissa toivomisen varaa

Mukavassa pelissä hiukan harmittaa halvan oloinen toteutus. Näp­pituntumalta korttien laatu ei vakuuta, ja kartonki on jopa lievästi kaarevaa. Kortteja oli myös vaikea sekoittaa: esimerkiksi “pläräys­tekniikkaa” en uskaltanut edes kokeilla, koska pelkäsin korttien taittuvan. Hankin siksi hyvin nopeasti korttisuojat, ja nyt korttien käsittely on hiukan helpompaa.

Pelin sinänsä kätevän pieni laatikkokin on outo. Se on monta sent­tiä liian leveä korteille, ja alunperin se oli myös liian korkea. Jälkim­mäinen oli kuitenkin siitä hyvä, että korttisuojien paksuntamille pinoille korkeus on nyt juuri sopiva. Pinot hölskyvät silti reilusti pituussuunnassa, kun peliä kuljettaa. Kahden pinon väliin on sen­tään laitettu poikittainen väliseinä, muuta inserttiä ei ole.

Graafinen ilme on selkeä, mutta vähän kaksijakoinen. Suunnitteli­jan itsensä maalaamat perhoskuvat ovat hienoja ja korttien vähäiset symbolit toimivia. Toiminnot ovat selkeinä teksteinä, mutta ehkä osaan niistäkin olisi voinut miettiä symboleita avuksi. Vähän ih­mettelen kahden hyvin erityyppisen fontin käyttöä samassa kor­tissa – etenkin kirjoituskonekirjasinta, joka ei tunnu lainkaan istuvan muuhun tyyliin.

Peliohjeet ovat sinänsä hyvät ja jäsennellyt, mutta niiden luettavuus paranisi väljentämällä taittoa. Ohjeista puuttuu komponenttiluette­lo, vaikka olisi olennaista tietää erilaisten perhosten ja toiminto­korttien lukumäärät pakassa. Keksimme myös kysymyksen, johon säännöt eivät vastaa (voiko suruvaipalla korvata kaaliperhosen), joten siihen on tehty kotisääntö (ei voi).

Huomioita teemasta

Biotopia on mukava peli luonnonystävälle, ja sen teema toimii hy­vin, vaikka samat kevyet mekaniikat voisi varmasti sovittaa jollekin toisellekin teemalle. Hauskaa on, että tanskalaisen pelin perhosla­jeista kaikkia tavataan myös Suomessa, ja monet niistä ovat yleisiä ja tuttuja. 

Kasvilajeissakin olisi kiva olla samanlaista vaihtelua. Selkäpuolen kukkien on toki oltava samanlaisia, mutta tuplakukka-kortteihin olisi hyvin voinut laittaa eri lajeja ihan vain huvin vuoksi.

Perhoskorteissa on kolme perustietoa lajista (koko, lentoaika ja uhanalaisuus), mutta niillä ei ole merkitystä pelin kannalta. Eri­koista on, että vaikka pelin johdanto hienosti kertoo monien per­hosten vähenevän, mikään peliin valittu laji ei ole tekstien mukaan Tanskassa uhanalainen (Suomessakin vain yksi, tummahäränsilmä).

Näenkin jo sellaisenaan kivassa pelissä potentiaalia lisäosille. Ihan ensimmäiseksi kaipaisin vaihtelua tehtäväkortteihin: niiden valikoi­ma voisi olla suurempi, ja niistä ehkä vain osa tulisi käyttöön kussa­kin pelissä. Lisäksi voisi pohtia lisäävänsä erilaisia kasveja, ja myös uhanalaisia perhoslajeja. Mukaan mahtuisi halukkaille kenties myös vuorovaikutusta lisääviä kortteja, kuten vaikkapa lehmä, joka syö kilpailijalta kukan?

Lajien suomenkieliset nimet

Biotopia on toistaiseksi julkaistu vain tanskaksi ja englanniksi. Mahdollisia muita käännöksiä odotellessa tarjoan pelissä mukana olevien perhosten nimet tässä suomeksi:

• Brimstone = sitruunaperhonen
• Camberwell Beauty = suruvaippa
• Common Blue = hohtosinisiipi
• Essex Skipper = lauhahiipijä
• Large White = kaaliperhonen
• Meadow Brown = tummahäränsilmä
• Orange Tip = auroraperhonen
• Peacock Butterfly = neitoperhonen
• Red Admiral = amiraali
• Small Tortoiseshell = nokkosperhonen

Lisäksi tuplakukka-kortin Brown Knapweed on ahdekaunokki. Korttien selkäpuolen peruskukan uskon olevan ruusuruoho (Field Scabious, Knautia arvensis). Molemmat ovat oikeastikin mainioita perhoskukkia, joita voi helposti kasvattaa siemenistä ja siirtää näin Biotopian omalle kotipihalleen!

Faktat Biotopiasta

Suunnittelija: Michael Løhde Andersen

Julkaisija: WeLoveGames (2021)

Mutkikkuus: Varsin suoraviivainen. Kevyt peli illanistujaisiin, perheille tai filleriksi.

Onnen vaikutus: Korttituuri voi ohjata peliä voimakkaastikin, mutta pelaajan tekemillä valinnoilla onnen vaikutusta voi yleensä pehmentää.

Vuorovaikutus: Enimmäkseen omaa peliä ja kilpajuoksua voitto­pisteistä. Tarjolla olevia kortteja voi ja kannattaakin napata kilpaili­jan nenän edestä, mutta muuten peli ei sisällä mahdollisuuksia ilkei­lyyn.

Teema: Kaunis ja toimiva. Pelin jälkeen voit yrittää tunnistaa sa­moja perhosia luonnossa.

Uudelleenpelattavuus: Lyhyen keston ja korttituurin aiheutta­man vaihtelevuuden ansiosta tekee yleensä mieli pelata vähintään kaksi erää peräkkäin, eikä peliin yhdessä illassa kyllästy.

Kieliriippuvuus: Useimmat kortit sisältävät toiminnon, joka on selitetty englanniksi (tai tanskaksi). Erilaisia toimintoja on kuiten­kin melko vähän, joten niistä voi tarvittaessa tehdä lunttilapun.

Pelaajamäärä: 2–5. Toimii hyvin kaikilla pelaajamäärillä.

Pituus: 15–30 min.